Mörkövaaran Velhonvälke

Päiväkirja

☆ 26.10.2019: Kouluvalmennus - valmentaja tvisha

Odotin enemmän kuin innoissani tämän päivän kouluvalmennusta, sillä saisin valmentaa Sorelia ja Välkettä, jota en ollut nähnyt ikuisuuksiin. Olinkin haljeta onnesta kun eteeni asteli jykevän kokoinen oripoika, jonka ruskea karvapeite oli alkanut taittamaan jo harmaaseen iän karttuessa. Nopeiden kuulumisien vaihdon jälkeen patistin ratsukon oitis itsenäisen lämmittelyn pariin, minun samalla seuratessa heidän työskentelyä. Välke olikin alkuun hyvin tahmea ja se painoi reilusti ratsastajansa kädelle, tehden siitä varsin raskaanoloisen ratsastettavan. Sorel kuitenkin tuntui hyvin tietävän kuinka Välkkeen saa parhaiten liikkeeseen, ja niin sieltä toistojen ja askellajien vaihtelujen kautta alkoi löytymäänkin kevyempää liikettä.

Olin valmistautunut valmennukseen melko huonosti, sillä en ollut etukäteen suunnitellut yhtään, että mitä tänään tunnin aikana teemme. Kun näin tuon laiskahkon orin liikkuvan silmieni edessä hitain askelin, halusin tietysti kiusaksi pyhittää valmennuksen laukkatyöskentelyyn. Näin ollen kun Välke oli kohtalaisen hyvin avuilla, lähdimme heti laukkaamaan pitkät sivut, kun puolestaan lyhyet sivut käveltiin reippaassa tahdissa. Muutaman kierroksen ajan laukannostot vaativat oikein reilut puolipidätteet ja vahvan pohkeen, jotta ne menivät orille kunnolla läpi ja hevonen ymmärsi nostaa sen oikean laukan ravin sijaan. Arvatenkin pidättävät avut käyntiä kohti sen sijaan menivät hevoselle läpi salamana, Välkkeen siirtyessä nopeasti lyhyellä sivulla laukasta käyntiin. Kun tämä tehtävä alkoi olemaan paketissa, siirryimme keskiympyrälle laukkaamaan ja tekemään laukanvaihtoja. Ensin Sorel sai ratsastaa ratsuaan oikeaan kierrokseen oikein menevää ja napakkaa laukkaa, ja sen jälkeen tempoa hidastettiin ja askelta lyhennettiin. Tässä vaiheessa Välke alkoi vilauttelemaan jo oikein hyviä pätkiä, se laukkasi tarmokkaasti eteen käyttäen vahvasti takapäätään, eikä antanut juurikaan enää merkkejä laiskuudesta. Orin innostuessa askeleiden lyhennys toi alkuun hieman haastetta, mutta jälleen kunhan vain selästä annettiin riittävän jämäkät avut, niin Välkekin hiljalleen ymmärsi mitä tältä haluttiin. Ympyrä leikkaalla teimme käynnin kautta nopeat laukanvaihdot, jotka myös muutaman toiston jälkeen sujuivat oikein hienosti pienin avuin. Loppua kohden ratsukon työskentely näytti valmentajan silmään oikein hyvältä, hevosen liikkuessa rennosti eteenpäin, samalla ratsastajan tehdessä huolellista työtä selässä.

Vaikka kuinka olisi mieli tehnyt vielä keksiä lisää tehtäviä ratsukon päänmenoksi, oli silti pakko rueta hiljalleen lopettelemaan. Sorel sai laukkatyön jälkeen vielä hetken taivutella ratsuaan ravissa, kunnes antoi hevoselle vuolaat kiitokset ja pitkät ohjat. Välke oli enemmän kuin mielissään loppukäynneistä, sen pärskähdellessä hikisenä, mutta ilmeisen tyytyväisenä ratsastajansa alla. Valmennus sujui varsin kivasti ja hyvässä tunnelmassa, vaikka Välkkeen tahmaisuus alkuun aiheuttikin pientä haastetta ratsastettavuuteen. Ratsastaja jaksoi hienosti koko tunnin ajan työstää ajatuksella ratsuaan, eikä turhautunut edes minun pyytäessä viidettä toistoa täydellisyyttä tavoitellessa.

☆ Päiväkirjamerkintä

"Voisimmeko joskus käydä myös maastoesteradalla yhdessä?"
Tallin käytävällä kuului anova ääni, kun kiristin Välkkeen satulavyötä käytävällä. Olin lupautunut lähtemään Sinnan kanssa joskus kokeilemaan uutta maastoesterataa, mutta arki on ollut niin hektistä, että olen suunnitelmamme joutunut perumaan monta kertaa. Minun oli tarkoitus tänään harjoitella Välkkeen kanssa vähän puomitehtäviä mutta keväinen aurinkoinen ilma, jos sitä sittenkin tekisi jotain muuta. Suostuin Sinnan ehdotukseen, joka puolestaan oli innokas lähemään Välkkeen tyttären kanssa radalle.

Tallin pihalla oli vilinää, kun useampia tallityttöjä oli tullut liikuttamaan hevosia. Linnut visersivät, kärpäset on alkanut heräilemään horroksesta ja joutsenten kiljunta kuului viereiseltä pellolta. Manuel seisoi rauhallisena paikoillaan (samalla keskittyen tehokkaaseen pullistamiseen) kun minä varmistin vielä satulavyön kireyden. Sinnalla oli varmasti jonkinlainen puheripuli, sillä nainen paukutti tekstiä vaikka ja mistä asioista, eikä minulle jäänyt suun vuoroa vuorovaikutukseen lainkaan. Kun olimme valmiita, kehotimme ratsumme eteenpäin, Välke edellä. Maastoesterata oli kilometrin päässä, joten saimme hyvin juoruilla matkan. Kaikesta huolimatta, halusin pitää hevoset alusta lähtien virkeinä, joten ratsut saivat kävellä reipasta käyntiä eteenpäin, eikä pelkästään löntystellä.

Matkalla oli muutamia hyviä ravipätkiä, joissa Välkkeen tytär Turmiotar oli sitä mieltä, että nyt mennään satanen lasissa. Sinnalla oli urakka saada ratsunsa pysymään hallinnassa. Välke ei välittänyt toisen hevosen hölmöilystä. Maastoesterata oli näille hevosille helppo tehtävä, joten ei muuta kun matkaan! Välke aloitti radan ja virkeystaso nousi huomattavasti. Tein kevyitä pidätteitä pitkillä laukkapätkillä, ettei hevonen viiletä rataa kuin vapaa lintunen. Esteille lähestyminen sujui todella hyvin, Välke oli hyvin kuulolla ja malttoi odottaa pidätteillä. Risuesteen ori ylitti kuin mikäkin puoliverinen, hyppy oli todella korkea, vaikka este ei kummoinen ollutkaan. Ehkä Välke halusi varmistaa, ettei vahingossakaan osuisi herkillä jaloillaan ärsytävään raapivaan risukkoon. Vesi on Välkkeelle tuttu elementti, eikä se varonut ollenkaan veteen menoa, toisin kuin sen tytär Turmiotar. Siinä oli varsinainen hienopieru hevonen, joka ei kavioonsa veteen olisi halunnut upottaa! Sinna sai käydä kovan tahtojen taistelun, ennen kun sai ratsunsa jotenkin veteen - tosin esteen ylitys vedestä sai tällä kertaa jäädä, ehkä turvallisuudenkin vuoksi.

Välkkeen kanssa kävimme radan kaksi kertaa ja läpi ja voin kertoa, että kun viimeisen kerran viimeinen este oli ylitetty ja maaliviiva ylitetty, käsissäni oli varsin rauhallinen ja raukea hevonen. Hikihän siinä tuli! Ehkä minun täytyy harkita Välkkeen klippaamista, kun tuntuu että ori hikoaa kohtalaisen pienistäkin jumppasessioista. Mutta olihan tämä oikein virkistävää vaihtelua arkeen ja maneesin esteisiin! Välke on todella upea hevonen, se jaksaa joka tilanteessa tehdä ihmisten kanssa yhteistyötä ja vaikka vähän joku asia jännittäisi, se ei jätä tehtävää puolitiehen vaan suorittaa sen kunnialla. Takaisin talliin käveltiin pitkin ohjin, oikein rauhallista käyntiä ja kyllä oli hevoset porkkanansa ansainnut!