Hui Hyydyke

Luonnekuvaus

Tässä meillä on perusleppoisa, mutta fiksu tamma, joka kehittää pahoja tapoja jos ei saa älyllisiä haasteita. Onneksi Huputin älynystyröiden stimuloiminen ei kuitenkaan vaadi mahdottomia; vähän leluja karsinaan, kahvapallo tarhaan ja monipuolista treeniä mielellään muutenkin kuin ratsain. Tamma tykkää rutiineista, ja hermostuu jos niitä rikotaan liikaa (tämän takia kisareissullekin pitää lähteä oikeasti hyvissä ajoin). Kun kaikki peruspalikat kohdallaan raudikko on vallan mahdottoman ihana niin hoidokkina kuin ratsunakin. Tai ainakin hirvittävän toimiva, jos nyt ei suorastaan ihana. Huputti on – lempinimestään huolimatta – aivan liian.. asiallinen sellaiseen söpöstelyyn, kuin sen kanssa haluaisimme harrastaa.

Rutiinit ovat tärkeitä Huputille. Hyvin tärkeitä. Tallimme päiväjärjestys ei ole täysin kiveen hakattu, ruoka-ajoissa sun muissa on vähän liukumaa, siis kaikkien paitsi Huputin mielestä. Tamman kiljunnasta, kuovinnasta sekä happamasta olemuksesta huomaa saman tien, jos jokin asia on myöhässä tai muuten huonosti. Mikäli samaan viikkoon mahtuu useampi Huputin mielestä anteeksiantamaton rutiinirike, happamuus vaihtuu hermostuneisuudeksi, mikä tietenkin hankaloittaa käsittelyä sekä liikutusta. Valitettavaa kyllä, tämä neiti taitaa olla melko potentiaalinen mahahaavahevonen.
Kunhan rutiinit ovat kunnossa ja Huputtia käsittelee rauhallisesti, mutta jämäkästi, raudikko on äärettömän asiallinen, toimiva peli joka tilanteessa. Helppo hoitaa, loimittaa, pestä, madottaa, raspata, kengittää, klipata – kaikki käy. Esimerkiksi madotus ei ole lainkaan Huputin mieleen, mutta se ei koeta nykiä päätään vaan ottaa yrmynä ruiskun suuhunsa niellen inhan lääkkeen kerrasta. Fiksuna hevosena Huputti on huomannut pääsevänsä inhottavista asioista nopeammin eroon olemalla yhteistyökykyinen..
Kunhan taluttaja keskittyy Huputtiin ja siihen, minne mennään, ei ole mitään ongelmia. Kännykkää räpläävä, maisemia tai tallikissoja ihaileva tai muille työntekijöille jutteleva taluttaja tuntuu ärsyttävän jämptiä Huputtia, eikä tamma sellaisen kanssa kävele, vaan koettaa kiskoa itsensä irti mennäkseen syömään (tai itsekseen sinne tarhaan, sekin on nähty). Lastauksessa on sama homma; keskity siihen mitä teet, niin Huputti toimii. Tamma on hieman nyreä matkustaja, reissut kun rikkovat neidin ihanan kotiarjen täysin – ei tätä reissua eilen tehty, eikä viime keskiviikkona, miksi siis nyt??

Myös ratsuna Huputin määrittävä piirre on sen älykkyys. Raudikko hoksaa asiat tajuttoman vikkelästi, mikä on samaan aikaan hyvä ja huono asia. Hyvä, sillä uuden oppiminen käy kuin leikiten, huono, koska Huputin kanssa ei voi treenata samoja asioita turhan kauaa. Tammanmokoma nimittäin oppii usein toistuvat tehtäväsarjat - myös este- ja kouluradat! - niin hyvin ulkoa, että alkaa ennakoimaan, eikä ratsastamisesta tule oikein mitään. Tämän takia vaihtelu on kaiken A ja O - Huputti on se, jonka kanssa kokeillaan taitoratsastusta, ratsastusjousiammuntaa, vikellystä ja ihan mitä tahansa, jottei tamma vain pääse tylsistymään ja/tai oppimaan asioita turhan hyvin ulkoa. Tamma ei kestä epäselviä apuja, maisemia tuijottelevaa ratsastajaa tai kovaa kättä, nakuttavaa kantapäätä, puristavaa polvea ja niineespäin. Ratsastaja, joka ei osaa tai muista ratsastaa kunnolla, saa Huputin kehittelemään omia kuvioitaan, rumempaa ratsastusta Huputti protestoi äkkipysähdyksin sekä sinkoamalla sinne sun tänne yhtenä kovasuisena jyränä. Lisäksi tamman kädelle nojaaminen ja etupainoisuus vain lisääntyvät, jos ratsastaja ei jostain syystä neitiä miellytä. Asiansa osaava ratsastaja saa kyllä ratsastettua Huputin kevyeksi kädelle sekä turvan ylös kentän pinnasta. Raudikko haluaa tehdä töitä, laiskaa siitä ei saa tekemälläkään, motivaatio on huippuluokkaa, samaten herkkyys ja eteenpäinpyrkimys, kunhan ne käynnistää. Lähtökohtaisesti Huputti ei tee mitään, jos siltä ei asioita nätisti pyydä. Osaamisesta se ei jää kiinni - neiti on vaatiHe A -ratojen kuningatar. Okei, liikkeet voisivat olla vähän lennokkaammat, mutta mukavan tahdikkaat ja säännölliset ne ovat, yliastunta on hyvä, vaihteita löytyy joka askellajista, kokoaminen on melko simppeliä.

Huputti hyppää enemmän tahdollaan kuin jaloillaan; kun raudikko on päättänyt ylittää esteen, siitä myös mennään yli. Vaikka vähän kyseenalaisella tyylillä puolet puomeista mukaan keräten. Hyvä tasapaino, rohkeus sekä laukan säädeltävyys ovat Huputin valtteja. Hypätessä tammalla on täysin samat viat kuin sileälläkin, ja viat saa ratkottua täysin samoilla keinoilla. Vahva tahto vie Huputin esteen toiselle puolelle vaikka lähestyminen olisi miten vino, lyhyt tai muuten huono, askel ei oikein sopisi ja niin edelleen – mikä ei aina ole hyvä juttu. Huputti vain ei kiellä. Koskaan. Tamman hyppytekniikka on ihan OK, plussia on yhtä paljon kuin miinuksia. Kapasiteettia on huomattavasti enemmän kuin hyppytekniikka antaa olettaa. Innarit, usein toistuvat tehtävät ja samat radat Huputti oppii älyttömän nopeasti ulkoa alkaen ennakoimaan, ihan kuten kouluradoilla..
Maastossa Huputti puksuttaa menemään tasaisen varmasti kuin höyryjuna. Metsien, peltojen sun muiden halki samoileminen ei tunnu olevan raudikon juttu. Huputti kyllä toimii maastossa, hevosen ilmeestä vain huomaa, että kentällä olisi paljon mukavampaa. Oltiin liikenteessä yksin, kaksin tai porukalla, Huputti toimii. Se on aikalailla pomminvarma maastoilija, joka ei säpsy lintuja tai saa ahdistusta kahisevista tuulipuvuista sen enempää kuin kovaäänisistä pelto- tai metsäkoneista.

Vaikka sattuisimme haluamaan, Huputin kanssa ei voi kisata helpoimpia kouluratoja tai estekisojen vakioratoja; raudikko muistaa ne melko lailla ulkoa ja ennakoi seuraavaa tehtävää/hyppyä. Rutiineita rakastava Huputti on hyvin potentiaalinen kuravatsastressaaja, jonka kanssa kisapaikoille lähdetään mahdollisimman aikaisin tutustumaan maisemiin ja rauhoittumaan. Onneksi Huputilla on melkoinen kilpailuvietti, kisareissuilla se ei ole niin hermostunut rutiiniensa hajoamisesta (toisin kuin vaikkapa klinikalle mentäessä - eihän hän nyt tämmöisen takia jätä arkiaikatauluaan!!). Kisapaikoilla Huputti on hieman levottomampi käsiteltävä kuin kotosalla, verryttelyissä raudikko yleensä rauhoittuu. Mikäli lähtö jäi vähän viime tippaan, Huputti ei varmasti asetu, vaan esittelee hermostuneena kaiken maailman kevätjuhlaliikkeet niin verkassa kuin radalla.
luonteesta suuri kiitos Susiraja <3