Hornanhovin Turmiotar

Luonnekuvaus

Hornanhovin Turmiotar on kipakka ja tomera neito, jonka kanssa saa usein olla varpaillaan. Kokeneilla ratsastajilla Turmiotar kulkee erinomaisesti ja pääsee näyttämään kyntensä, mutta kokemattomia tamma osaa pyörittää. Hoitaessa Turmiotar on suositeltavaa ottaa tallin käytävälle. Karsinassaan tamma pyörii ja välttelee satulaa ja suitsia, eikä hän muutenkaan pidä siitä että sen kotona hääräillään ihan muutenvain. Turmiottaresta huomasi jo varsana että kovaa luonnetta löytyy. Koulutusvaiheessa töitä sai tehdä tosissaan ja joskus asioista sai vääntää monia monia päiviä. Lopulta saimme Turmiottaren koulutettua mitä upeimmaksi kouluratsuksi! Turmiotar on tämän kipakkuuden perinyt varmasti isältänsä, joka osaa olla myös hankala eri tilanteissa. Varusteita laittaessa Turmiotar kiukuttelee aina, se on sille jo perinteistä puuhaa. Mutta kuitenkaan sen temppuilut eivät ole koskaan menneet työntekijöiltä läpi vaan ne varusteet on saatu laitettua hyvin. Suitsituksessa Turmiotar yrittää nostaa päätänsä korkealle, turhaan. Satulan kanssa Turmiotar taas yrittää ensin väistellä sitä, jos se ei tehoa niin vähintäänkin pullistella satulavyön kiristämisessä. Vaikka tammasta saa kiukkuisen kuvan, löytyy hänestä myös tämä hellä puoli. Kaikenlaiset rapsutukset ja herkut tamma ottaa lämpöisesti vastaan.

Ehkei tamma ole suosikki hoidettava mutta ratsuna se voikin olla yksi tallin parhaimpia koulutammoja! Turmiotar tarvitsee erittäin kokeneen ja pätevän ratsastajan, jotta hevosen taidot ja vahvuudet saataissiin näyttävästi esille. Aloittelijat saavat pysyä Turmiottaresta kaukana. Tamma ei liiku mihinkään suuntaan oikein, mikäli selässä hyppii perunasäkki, joka vetelee ohjista kuin köydenvetäjät. Tuollainen käytös tietää nopeaa laskua selästä alas. Mutta toisin on, kun satulassa on kokenut ratsastaja, joka tietää mitä hevoselta tulee pyytää. Jo alkulämmittelyssä Turmiotar keskittyy ratsastajaansa ja itseensä, muut kentän hevoset ja ympäristön tapahtumat eivät sitä enää silloin kiinnosta, koska työnteko on aina ollut sille mieluisinta. Tamma on herkkä avuille ja kulkee parhaiten painoapuja käyttäen. Pohkeita on turha rupeaa paukuttamaan ellei halua kokea villinlännen rodeo showta. Turmiotar ottaa avut herkästi vastaan ja tekee pyydetyt.

Esteillä Turmiotar on riimittelevästi lennokas lähtijä. Sen ratsastajan täytyy olla omalla tavallaan hurjapää ja pilke silmäkulmassa. Turmiottaren kanssa voi sattua ja tapahtua oikeastaan mitä tahansa. Yhtenä päivänä se voi yllättää ja suorittaa radan naurettavan helposti ja hurjalla ajalla - toisena päivänä taas pistää radan niin läskiksi, kuin mahdollista. Pelästyä tavallista pystyestettä ja kieltää esteen. Vauhti tuo omat kummitukset matkaan mukaan. Turmiotar on todella eteenpäin pyrkivä ja suorittaakin radat hurjaa vauhtia. Ratsastajan täytyy ennakoida tilanteet jo todella ajoissa, että ehtii pysyä hevosta edellä sen sekunin. Ennen estettä napakka pidäte, kertoa hevoselle, että se varmasti muistaisi, että satulassa on edelleen joku. Tammalla on todella hyvä hyppytekniikka ja se nostaakin jalat visusti allensa ja ponnistaa hyvin kahdella jalalla ja siinä ponnistuksessa, on todellakin voimaa.

Turmiotar ei pelkää juurikaan mitään eli maastoon voi huoletta mennä vaikka ilman satulaa. Kesällä on suositeltavaa käydä läheisellä järvellä kahlailemassa tai jopa uimassa tamman kanssa, se on todellinen vesipeto! Joskus sitä saa kauan yrittää saada järvestä pois. No onhan siellä varmasti mukavaa kuumalla ilmalla jos mietitään vielä sitä, ettei siellä vedessä ainakaan paarmat pääse kiusaamaan! Maastoesteillä meno on vauhdikasta mutta ei niin jännittävää, kuin rataesteillä. Esteiden välissä saa laukata ja ajatukset tasaantua. Tapahtumat eivät ole niin hektisiä. Hassua kyllä, kentällä Turmiotar voi pelätä perus pystyä mutta maastoesteillä ei ole tullut vielä yhtäkään estettä, mitä tamma vieroksuisi. Ratsastajan täytyy pitää tempo tasaisena ja ottaa hevonen hallintaan, ennen esteelle menoa. Tarkistaa askellus ja huolehtia, ettei vauhti kasva liian lujaksi.

Turmiotar laiduntaa muiden tammojen kanssa mutta välillä sen näkee laiduntamassa aivan yksin. Se ei ole luonteensa puolesta mikään helppo kaveri. Joskus vanhemmat tammat tulevat sille uhittelemaan, mutta Turmiotar uskaltaa antaa takaisinpäin, kunnes tyytyy tilanteeseensa ja vetäytyy. Korvat ovat visusti niskaan painautuneena aina muiden hevosten läheisyydessä. Kaikesta huolimatta Turmiotar ei viihdy aivan yksin. Se tarvitsee laiduntamiseen kaverin, jotta sen olo on kunnolla turvattu. Eikä haittaa, vaikka kaveri laiduntaisi toisella puolella laidunta. Pääasia on, että se on samojen lankojen sisällä ja tarvittaessa turvana.