Lumolintu

Päiväkirja

☆ Päiväkirjamerkintä

Lumolinnun kanssa olemme tehneet hirvittävän määrän töitä, päästäksemme todella tähän pisteeseen. Meidän ongelmana on ollut saada hevonen kulkemaan rennommin ja käyttämään paremmin takaosaa. Helposti takaosan liikkeet ovat jääneet matalaksi töpöttämiseksi, mutta pitkä työ on vihdoin palkittu ja hevosen liikkeet alkavat näyttämään siltä, millä ne pitäisikin olla tällä tasolla. Tilannetta ei ole helpottanut oma terveydentila, kun ikuiselta tuntuva flunssa on puskenut päälle. Tänään olisi vuorossa ensimmäiset kilpailut pitkään aikaan. Eilisen illan istuin varustehuoneessa rasvaamassa varusteita ja tarkistamassa, että kaikki tarpeellinen oli pakattuna huomista kisapäivää varten mukaan.

Aamu oli utuinen ja kostea - onneksi en laittanut hienompaa kampausta, koska tämä kosteusprosentti olisi pehkoni lässäyttänyt välittömästi. Lumolintu söi tyytyväisenä aamuheiniään, kun saavuin talliin. Olen ollut iloinen, että olemme tehokkaaseen tiimiimme saanut uusia mahtavia tyyppejä, jotka ovat auttaneet paljon myös aamu- ja iltatallien tekemisessä. Osa hevosista oli viety jo ulos. Talutin Lumolinnun tallin käytävälle harjattavaksi. Tamma protestoi ruokahetkensä pilaamisesta luimistelemalla ja näyttämällä erittäin happamaa naamaa, mutta mitäpä tuosta. Tamma oli muuten oikein puhtaan näköinen, joten pelkkä pölyharjalla läpikäyminen riitti tällä kertaa. Putsasin vielä kaviot ja tarkistin, että kengät ovat hyvin kiinni ja kaikki näytti olevan hyvin. Uusi tallityttömme Riikka asteli talliin iloisena ja pian tallin käytävällä kuului iloinen puheensorina, samalla kun valmistelimme lähtöä. Tänään oli spesiaalia, että reissuun ei lähde kuin yksi hevonen.

Ajomatkaan meni vain tunti, joten tallilta lähtö tapahtui järkevään aikaan, eikä kuten yleensä, ennen kukonlaulua. Paikanpäällä oli jo vilkas hevosliikenne ja sain trailerille hyvän paikan. Kohtalaisen läheltä varikkoalueen etunokasta. Riikka lupasi käydä toimistolla ilmoittamassa meidän saapumisen ja hoitamaan muut paperihommat. Avasin trailerin lastaus-sillan ja Lumolintu hörähti kevyesti. Matkalla tamma oli rouskuttanut tyytyväisenä heiniään - sen pystyimme toteamaan kameran kautta. Trailerikamera pelastaa ja helpottaa monissa tilanteissa ja ilman sellaista, en varmasti osaisi elää. Riikka palasi takaisin osallistujanumeronk kanssa ja kertoi kaikki olevan hyvin. Veryttelyyn oli puolisen tuntia aikaa, joten ehdimme hyvin laittaa hevosen varusteisiin ja suihkuttamaan hieman kiilloketta karvaan.

Satuloin Lumolinnun ja hetken kestävän taistelun jälkeen, sain satulavyön niin kireälle, että pääsin selkään. Lumolintu tuntui levottomalta, eikä se olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Korvat pyörivät joka suuntaan ja samoin itse hevonen olisi halunnut nähdä joka suuntaan samaan aikaan. Seisominen oli aivan vieraskäsite, joten parempi oli suunnata välittömästi veryttelyalueelle. Siellä olikin jo monta ratsukkoa taivuttelemassa hevosiaan. Annoin Lumolinnun kävellä muutaman kierroksen pidemmillä ohjilla, kunnes keräsin ohjat ja aloitin veryttelyn. Tein voltteja, väistöjä ja asettelua kumpaankin kierrokseen. Tamma tuntui ihan hyvältä ja se malttoi kohtalaisen hyvin keskittyä työntekoon. Välillä se jäi vilkuilemaan muiden hevosten touhuja, mutta keksin vain vaikeampaa tehtävää tilallle, kas kummaa kun mielenkiinto ja keskittyminen palasi siihen, mihin pitikin.

Olimme seuraavana vuorossa. Riikka tuli vielä varmistamaan, että kaikki oli hyvin ja olin valmis rataan. Kokeilimme vielä satulavyön, joka oli tarpeeksi tiukalla. Rata ei ollut kovin vaativa, mutta toivon, että työntulos näkyisi myös prosenteissa. Lumolintu tanssahteli levottomasti, kunnes lopulta annoin käskyn liikkua eteenpäin ja pääsimme valmistautumaan omaan rataamme. Suorituksemme alkoi todella hyvin! Tehtävämme koostui taivutuksista, ympyröistä, lisätystä ravista ja tempon vaihteluista. Laukassa tamma meinasi innostua liikaa, mutta sain nopeasti korjattua paremman tempon tekemiseen. Nautin tekemisestä ja hevonen tuntui keskittyvän täysin omaan tekemiseensä ja kyllä, se näkyi myös tuloksissa. Saimme raikuvat aploodit poistuttuamme radalta ja myös minulla oli hymy herkässä. Sitä en tiedä, kuinka pitkälle suorituksemme veisi itse kilpailuissa, mutta suorituksesta olin äärimmäisen ilonen ja ylpeä, kuten myös Riikka. Hän kehui, kuinka tasapainoinen ja viimeisenpäälle hiottu numero meillä oli, eikä hän nähnyt mitään virheitä.

Päivä alkoi tulemaan päätökseen ja jännitys loppuisi pian. Puolipäivää olimme roikkuneet kärki kolmikossa ja viimeisen hevosen kohdalla pystyimme huokaisemaan, että kärkikolmikko oli saavutettu. Niin vain, sijoituksemme oli lopulta toinen ja hyvillä prosenteilla sittenkin! Olin niin huojentunut, iloinen ja onnellinen, että olimme saaneet Lumolinnun sille tasolle, mihin se on kuulunutkin. Nyt iloisesti kotia kohti syömään muiden tallilaisten kanssa kakkua, jonka Riikka oli kuulemma luvannut ostaa.