Huvin Unihurma

Päiväkirja

☆ Kouluvalmennus

Valmentajamme Saila seisoi keskellä kenttää kahvikuppi kädessään. Oli varhainen aamu ja minä vielä unenpöpperössä istuin orin satulassa, joka vaikutti myös uniselta yksilöltä. Saila ilmoitti heti, että tänään keskitymme itse ratsastajan olemukseen ja tekemiseen. Kuinka se vaikuttaa hevoseen jne. Selvä. Istuin hyvässä ryhdissä, syvällä satulassa. Katse oli suoraan eteenpäin ja kyynerpäät yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Aloitimme valmennuksen pääty-ympyrällä asettelu harjoituksilla. Ori nyki päätänsä kun annoin tehtävänantoa. Samalla yritin tarkasti keskittyä omaan tekemiseen ja ryhdin pitämiseen. Saila huomautti minua välillä ohjien pidosta ja pohkeiden paikalla pitämisen takia. Ohjat olivat välillä liian tiukalla, jonka takia käteni eivät pysyneet oikassa asennossa. Jalkani liikkuivat ajoittain liikaa. Tämä oli paljon haastavampaa kuin perus valmennus, jossa keskityttiin yleensä enemmän hevoseen. Siirryimme ravaamaan koko kaviouralle ja keskittyimme kulmiin, joita Unihurma oikaisi selvästi lähes aina. Jouduin tekemään paljon töitä, ennenkuin ori alkoi kulkemaan kulmat oikein. Laukassa ratsukon tasaisuudessa oli ongelmia ja jälleen pureuduimme istunnan ja apujen annon vaivattomuuteen. Minusta tuntui siltä, että Unihurma nautti tilanteesta, jossa minulle paasattiin virheistä ja ongelmista. Ori kokeili jatkuvasti luistaa alta, mutta taistelin vastaan. Lopulta paketti tyydytti valmentajaa sen verran, että siirryimme loppu verryttelyjen tekoon. Johan oli valmennus! Tämä auttoi minua ratsastajana suuresti ja nyt tiedän, mihin pitää keskittyä erityisesti ja varsinkin, jos kilpailuihin aikoi mennä!

☆ Kouluvalmennus

Unihurman perus maanantai, kun mikään ei tunnu sujuvan. Tallille oli saapunut valmentajamme Saila, joka odotti meitä kentällä. Unihurma heitteli päätänsä ja narskutteli kuolaimia. Alku verryttelyssä Unihurman korvat liikahtelivat kuin viuhkat, eikä tullut yllätyksenä, että puskissa piileskeli mörköjä. Unihurman möröt säikäyttivät oria vähän väliä, kunnes aloitimme varsinaisesti työnteon. Unihurmaa joutui paljon herättelemään avuille. Kauan siinä kesti, kunnes sain hevosen tuntumalle. Taivutukset ja sulut alkoivat sujumaan nätisti. Saila joutui monesti muistuttamaan minua istunnan tärkeydestä. Siirryimme tekemään halkasijalle laukan vaihtoja ja Unihurma oli sitä mieltä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Ori yritti luistaa tehtävästään mutta tahtojen taisteluiden jälkeen ori suostui suorittamaan kauniit laukan vaihdot. Vasemmasta suunnasta kaikki meni puhtaasti. Saija huomautti, että Unihurman oikeanpuoleinen laukanvaihto on paljon vahvempi kuin vasen. Ori käyttää oikeaapuoltaan hieman vahvemmin, mutta ei liian näyttävästi että se haittaisi kilpailuissa. Lopuksi teimme muutamia tempoharjoituksia ravissa ja laukassa. Lisättyravi on Unihurmalla todella näyttävää, enkä yllättynyt yhtään, kun valmentaja Saila kehui orin näyttävää ja lennokasta liikettä. Laukassa Unihurma oli halukas kiitolaukkaan, eikä se suoriutunut hirveän hyvin. Virtaa ei kuitenkaan pitäisi liikaa olla, koska oria on lähes päivittäin liikutettu monipuolisesti. Ehkä se vain oli tämä maanantai, jolloin mikään ei vain toimi. Voisi sanoa, että valmennus oli lähes katastrofi mutta onneksi ori suoriutui tehtävistään väännön jälkeen. Sain rakentavaa palautetta ja tiedän, mitä työstää ensikerralla enemmän. Lähdin Unihurman kanssa loppuverkat tekemään pienelle maastolenkille, kerrankin kun aurinko paistoi eikä ollut kiire enää mihinkään.

☆ Kouluvalmennus

Iltapäivän valmennuksessa keskityimme niin perinteiseen askellajiin, kuin laukka. Unihurmalla on siisti ja ponteva laukka, mutta nyt siihen paneudutaan vielä tarkemmin. Hevonen täytyy saada koottua kunnolla, jotta laukasta tulee tasaista, hyvä tempoista ja ilmavaa. Aloitimme heti kentälle päästyämme tekemään voltteja ja asetusharjoituksia. Ori oli osittain kuulolla mutta pohkeen ympärille sitä oli hankala saada. Alku kankeuden jälkeen siirryttiin ravissa tekemään avo- ja sulkutaivutuksia. Kyllä ori yritti päästä luistamaan, mutta pienen väännön jälkeen sain hevosen pysymään hallittuna ja oikeassa linjassa. Olimme valmiita siirtymään laukkaharjoituksiin. Teimme laukassa ympyröitä, väistöjä ja laukanvaihtoja. Keskilaukkaan perehdyimme puoliympyrällä. Unihurman kanssa oli ongelmia pysyä sopivassa tahdissa ja pitää hevonen täysin hallittuna. Välillä orin laukka-askeleet olivat hyppiviä ja tahti epätasainen. Sain hevosen heräteltyä kunnolla ja homma alkoi vihdoin sujumaan. Kootussa laukassa hevonen kulki kauniisti ja suorassa. Vauhti pysyi tasaisena ja peräpää toimi kerrankin erinomaisesti. Joskus Unihurma laahaa takamustaan ja sitä pitää yrittää saada menoon kunnolla mukaan. Alkuvuonna oli oikeana tehtävänä saada tämän hevosen takaosa vahvistumaan ja saada sitä käyttämään myös takajalkojaan. Valmentajamme oli erittäin tyytyväinen suoritukseemme, tosin saimme pieniä kotiläksyjä seuraavalle kerralle. Unihurman päivästäkin tuntuu olevan kiinni, kuinka valmennukset sujuvat ja kuinka ratsastajan pyynnöt ylipäätänsä kiinnostaa. Laukka ei ole koskaan ollut orille helppo ja sitä on jouduttu hiomaan vaikka ja miten!

☆ Kouluvalmennus

Suoritimme pienen koulukokeen, joka oli minua jännittänyt jo pitkään. Tiesin kokeesta, mutta en ollut kerennyt siihen paljoa harjoittelemaan. Olin mennyt jo ajoissa kentälle verkkaamaan hevostani, joka vaikutti ensimmäisistä askeleista lähtien todella kankealta ja väsyneeltä. Jouduin työstämään hevosta alusta lähtien. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen olin aivan hiestä märkä! Mitään ei tänään saa siis helposti. Aloitimme ravissa tehden muutaman ympyrän. Harjoitusravissa päädystä keskelle kenttää ja pysähdys, 4 peruutus askelta ja nosto koottuun raviin. Käynnin eri tempoja oli ripoteltu harjoitus-, kootun- ja keskiravin väliin. Kokeessa oli kolme eri pysähdyskohtaa. Viimeisellä vaiheella tehtävänä oli 3-kaarinen kiemuraura, joka piti suorittaa ensimmäinen ja kolmas kaari myötälaukassa, toinen kaari vastalaukassa. Se oli meidän haastekohta, eikä se sujunut niinkuin pitäisi. Hevoseni yritti lipsua tehtävissään ja aivan kuin se olisi odottanut minun mokaamistani! Kaikki avut täytyi antaa niin selkeästi, kuin vain osasin. Ratsastus tuntui todella raskaalta, mutta ihme kyllä, hevonen kulki kauniisti ja mallikkaasti. Lopuksi keskihalkasijalle harjoituslaukassa ja pysähdys keskelle neljäksi sekunniksi ja tervehdys. Tuli todella syvä huokaisu, kun sain radan suoritettua. Ei ole pitkään aikaa ratsastus ollut näin rankkaa! Kertakaikkiaan! Sain tehtävästä paljon rakentavaa palautetta ja Unihurma puuskutti tyytyväisenä. Lopuksi lähdimme tekemään viimeiset veryttelyt maastoon auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ori rentoutui metsässä täysin ja oma hengityksenikin alkoi hiljalleen tasaantumaan.