Huvin Waniljaunelmia

Päiväkirja

☆ Irtohypytys

Kaipasimme jotain vaihtelua arkeen ja olimme Riinan kanssa päättäneet, että teemme erilaisen päivän ja juoksuttaisimme hevosia maneesissa. Kerrankin varauksia ei ollut koko päivälle, ja ilta oli pyhitetty meille. Ensimmäisten joukossa oli Wanilja, joka ei montaa kertaa ollut irtohypytyksessä ollutkaan. Olimme käyneet Riinan kanssa rakentamassa esteet valmiiksi ja kuja oli tehty tyylikkäästi liinoja käyttäen. Wanilja oli aivan ihmeissään, kun astelimme maneesiin ja päästin tamman irti. Se sai hetken itse hölkötellä ja hakea lämpöä lihaksiin. Tamma otti sellaisia kiitolaukka spurtteja että meitä nauratti. Takapää lenteli korkealle ja neiti leikki kunnon rodeohevosta. Ainakin se sai hyvän veryttelyn. Waniljalla oli niin hauskaa, että se ei malttanut antaa ottaa itseään kiinni. Kyllä me keinomme keksimme, nimittän Riina haki tallista ämpäriin kauraa ja sitä ei tämä hevonen pysty vastustamaan! Houkuttelin Waniljan luokseni ja otin riimusta kiinni. Riina otti ämpärin ja minä lähdin taluttamaan tammaa estekujalle. Sinne se ampaisi kuin ohjus ja ylitti esteet kuin vettä vain. Waniljalla on hyvä hyppytekniikka ja ponnistusvoimaa riittää. Nostimme esteet lopuksi vielä 120cm korkeaksi, mitä emme todellakaan ratsain ylitä. Päästin tamman kujaan ja se teki muutaman pukkihypyn ennen kunnon kiihdytystä. Wanilja ylitti esteet niin kevyen näköisesti että mietin jo, kuinka paljon kapasiteettia hevosella oikeasti olisi rataesteillä. Lopuksi ravautin tammaa vielä liinassa ja sitten aloimme olla valmiita. Tämä oli hauskaa vaihtelua ja selvästi hevonenkin nautti!

☆ Kouluvalmennus

Tarkoituksena oli harjoittaa laukanvaihdoksia ja pysähdyksiä, ainakin näin valmentajani ilmoitti minulle eilen. Wanilja oli käyttäytynyt aamun levottomasti, joten töitä saisin tehdä jotta saisin tamman heräilemään avuille. Laitoin varusteet selkään, talutin tamman kentälle ja kiristin vielä satulavyön. Valmentajani saapui luoksemme ja kerroimme päivän kuulumiset kunnes nousin satulaan. Wanilja tuntui jännittyneeltä ja aloitimme valmennuksen tekemällä ensin käynnissä pysähdyksiä ja voltteja. Wanilja ei meinannut millään suostua pysähtymään mutta vartin harjoittelun jälkeen hevonen alkoi tuntumaan jo paremmin avuilla. Wanilja kulki kauniisti ravissa voltit ja kaula alkoi kaartua jo itsellään, pyytämättä. Valmentaja joutui kehottamaan minua moneen kertaan pitämään ne kantapäät alhaalla ja kädet paikallaan. Nostin laukan ja Wanilja innostui turhankin paljon ja heitti kerran takamuksensa ilmaan. Valmentaja nauroi mutta kehoitti pian tekemään kokorataleikkaan ja laukan vaihdot. Aluksi Wanilja ei suostunut vaihtamaan laukkaa kunnolla ja sen kanssa sain painia pitkät tovit. Lopulta saimme tehtyä puhtaan vaihdon ja laskimme raviin. Aika kulki liian nopeasti kun jouduimme jo pikkuhiljaa lopettelemaan. Tunti kului kuin vartissa! Wanilja oli hiukan hankala, johtuen varmaan parin päivän laiduntamisen jälkeen. Lopuksi lähdin vielä maastoon kävelemään ja katselemaan maisemia, Waniljakin tuntui pitävän ajatuksesta. Laukanvaihtojen kanssa olisi vielä parjon harjoiteltavaa.