Huvin Rameera

Päiväkirja

☆ Päiväkirjamerkintä

Rameera oli saanut viettää muutaman kuukauden lomaa, mutta tänään oli tarkoitus palata jo sorvin äärelle takaisin. Eläinlääkäri oli tulossa katsomaan tammaa, tarkoituksena tarkistuttaa hampaat ja katsomaan, oliko tamma kantavana. Rameera seisoi laitumella ja katseli minua korvat hörössä, kun kävelin sitä kohti. Olin jo melkein tamman pään luona, kun neiti painoi korvanva visusti niskaan kiinni ja kääntyi poispäin muutaman askeleen. Seisahduin, huokasin syvään ja totesin ääneen: "nyt et sitten oikeesti aloita". Taskussani oli muutama leivän pala, joten otin ne kädelle ja kurotin tamman päätä kohti. Muutaman sekuntin Rameera odotti ja mietti, kunnes lopulta kääntyi takaisin ja sain annettua leivät ja laitettua riimun päähän. Taputin tammaa kaulalle ja lähdimme kävelemään kohti porttia.

Sisällä Rameera luimisteli minulle ja näytti perus hapankaalilta. Luulen, että se olisi nauttinut vielä pidemmästäkin lomasta mutta oli jo korkea aika saada tämäkin poni raiteilleen. Vaikka kilpailu-ura oli jo kunniallisesti taputeltu, perus kuntoa pidettiin yllä ja tehtiin lähes samoja asioita, kuin kilpakaudella - toki kevyemmässä mittakaavassa. Olin iloinen siitä, että yksi tallitytöstämme halusi vuokrata Rameerata ja pitää sen kuntoa yllä. Talli oli täynnä nuoria koulutettavia ja nyt kilpailu-urallaan kohokohdissa olevia hevosia, jotka tarvitsivat suuremmin huomiota, kuin Rameeran tyyliset niin sanotut eläkeläiset. Harjasin tammaa kun odottelimme eläinlääkärin saapumista. Jalat olivat jo kohtalaisen tiukan savimassan peitossa, joten vein tamman pesupaikalle ja yritin saada savet lähemään. Kun hetken uurastuksen jälkeen sain kuin sainkin kurat irti, tarkistin jalat. En löytänyt mitään rupia tai muuta huolestuttavaa, joten vein tamman takaisin käytävälle seisomaan.

Eläinlääkärimme saapui ja Rameeran olemus muuttu välittömästi - se tunnisti henkilön heti. Rameera ei tykkää eläinlääkäreistä, vaikka koskaan ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Ehkä se johtuu hampaista, kun joutuu rauhoittamaan ja se tunne ei varmasti Rameerasta ole kovin hauskaa puuhaa. Aloitimme tekemään tiineystarkastuksen ja tuttuun tapaan, myös takajalat olivat herkät nousemaan maasta, osoittaakseen mieltänsä että ei ole kivaa. Siinä sai eläinlääkärimme olla skarppina, että pääsi tekemään tarkistuksen ja voi sitä ilon määrää - Rameera todella oli tiine! Ensi vuonna saisimme odottaa uutta varsaa syntyväksi juhannuksen tienoilla! Pienen juttutuokion ja iloittelun jälkeen, Rameeralle annettiin hieman rauhoittavaa lääkettä - kunnon taistelun jälkeen. Rameera ei pysynyt paikoillaan, se heitteli päätänsä, kaapi etukaviolla lattiaa ja muutaman kerran se oli valmis nousemaan takajaloilleen, mutta lopulta veimme voiton ja lääke saatiin annettua.

Hampaat olivat hyvässä kunnossa, eikä piikkejä löytynyt. Samaan hetkeen eläinlääkäri kuunteli vielä tamman keuhkot, kävi jalat läpi ja kurkkasi silmät. Kaikki kunnossa, eli Teija saisi hyvällä mielin alkaa liikuttamaan Rameerata. Kiittelin käynnistä ja eläinkääkäri lähti jatkamaan matkaa. Rameera oli hyvässä lääkehöyryssä vieläkin, joten vein sen varovasti karsinaansa. Askellus oli haparoivaa ja huijuvaa, mutta selvisin tehtävästä hyvin. Hiljalleen tamma alkoi heräilemään ja ilme oli yhtä hämmästynyt, kuin aina ennenkin. Heinäverkko huusi tyhjyttään, mutta turvallisuus ennen kaikkea, ettei rauhoitettu eläin tukehdu heiniinsä. Ehdin siivota muutaman karsinan, ennen kun uskaltauduin viemään Rameeran takaisin ulos.

☆ 04.04.2019: Estevalmennus

"Tiedätkö mitä Rameera, meillä on tänään pomppu päivä!"
Minka hihkui ruunikolle tammalle samalla kun hän ähersi kavioita puhtaiksi. Rameera ei ole maailman innoikkain moninponi, mutta joskus täytyy myös harjoitella muutakin kun eteenpäin puksuttamista. Rameera on pitkään saanut mennä liian rennolla otteella, joten tänään olin valmis laittamaan sen tiukille. Esterata, joka oli ajatuksena käydä suorittamassa, oli eilisen illan valmennuksen jäänteitä ja se tuntui todella kivalta radalta. Sen takia suunnitelmat muuttuivat, ja vaihdoin maastopäivän estepäivään Rameeran kanssa.

Alkuveryttely oli kankea, kuten arvata saattaa. Rameerasta paistoi jo kauas fiilis, ettei ei kiinnosta pätkän vertaa. Aloitimme tekemällä vähän väistöjä kulmissa ja asettamaan sisälle ja ulos. Rameera oli pohjetta vastaan, kuten yleensä. Keskityin pitämään reippaan ravin ensimmäisistä askelista lähtien. Rameeralla on tapana uinua ja löntystää, mutta jos sen saa pidettyä hyvässä tempossa, se itsekin vetristyy ja vilkastuu. Kun Rameera alkoi tuntua jotenkin hyvätä, eikä se kokoajan puskenut pohkeita vasten, oli aika nostaa laukka ja aloittaa esteradan suorittaminen.

Esteille Rameeraa sai käskyttää kunnolla, etenkin se ensimmäinen este oli kaikista tärkein. Jos annat Rameeran madella estettä kohti, se pystähtyy ja koko loppu tunnin saat keskittyä vain siihen, osaatko itse reagoida miten sen äkkinäisiin pysähdyksiin. Jos taas heti alusta lähtien on jämäkkä ja käskee esteelle hyvin, Rameeran hitaasti lämpiävä kone alkaa syttyä ja rata suoritetaan ehkä vielä kevyesti. Ensimmäinen este onnistui hyvin, raipalla kehotin muutaman kerran juuri ennen estettä. Rameera lisäsi hyvin vauhtia ja ponnisti hyvin. Laukka jatkui hyvällä tempolla vasempaan kierrokseen ja seuraava este oli trippeli. Taas napakas muistutus eteenpäin ja Rameera kiitää kuin tuulispää kentällä. Se todella löysi itsestään uuden vaihteen ja nyt tamma oli todella kevyt ratsastettava!

Esteiden välissä pitää pyrkiä pitämään hyvä tempo yllä. Rameera vetristyy joka hypyn jälkeen ja siitä tulee huomattavasti kevyempi ja mukavampi ratsastettava. Rameeralla on hyvä ponnu, se nostaa jalat hyvin alleen ja pystyy kyllä korjata epäonnistuneen lähestymisen tiettyyn pisteeseen. Olin todella iloinen tamman suorituksesta ja se oli myös kivaa vaihtelua itse Rameeralle, joka ei ole esteille päässyt pitkään aikaan.

☆ 01.09.2017: Kouluvalmennus

Tarkoituksena oli harjoittaa laukanvaihdoksia ja pysähdyksiä, ainakin näin valmentajani ilmoitti minulle eilen. Rameera oli käyttäytynyt aamun levottomasti, joten töitä saisin tehdä jotta saisin tamman heräilemään avuille. Laitoin varusteet selkään, talutin tamman kentälle ja kiristin vielä satulavyön. Valmentajani saapui luoksemme ja kerroimme päivän kuulumiset kunnes nousin satulaan. Rameera tuntui jännittyneeltä ja aloitimme valmennuksen tekemällä ensin käynnissä pysähdyksiä ja voltteja. Rameera ei meinannut millään suostua pysähtymään mutta vartin harjoittelun jälkeen hevonen alkoi tuntumaan jo paremmin avuilla. Rameera kulki kauniisti ravissa voltit ja kaula alkoi kaartua jo itsellään, pyytämättä. Valmentaja joutui kehottamaan minua moneen kertaan pitämään ne kantapäät alhaalla ja kädet paikallaan. Nostin laukan ja Rameera innostui turhankin paljon ja heitti kerran takamuksensa ilmaan. Valmentaja nauroi mutta kehoitti pian tekemään kokorataleikkaan ja laukan vaihdot. Aluksi Rameera ei suostunut vaihtamaan laukkaa kunnolla ja sen kanssa sain painia pitkät tovit. Lopulta saimme tehtyä puhtaan vaihdon ja laskimme raviin. Aika kulki liian nopeasti kun jouduimme jo pikkuhiljaa lopettelemaan. Tunti kului kuin vartissa! Rameera oli hiukan hankala, johtuen varmaan parin päivän laiduntamisen jälkeen. Lopuksi lähdin vielä maastoon kävelemään ja katselemaan maisemia, Rameerakin tuntui pitävän ajatuksesta. Laukanvaihtojen kanssa olisi vielä parjon harjoiteltavaa.