Vuornan Kanelihilla

Päiväkirja

☆ Estevalmennus - kirjoittanut Sorel

Kentällä oli eilisen jäljiltä jätetty kuuden esteen esterata, joka oli tarkoitus tänään suorittaa Hillan kanssa. Muutamat viikon Hillan treenit olivat olleet pääasiassa kouluratsastus pohjaisia, joten nyt oli hyvä tehdä välillä jotain muutakin. Okei, olin minä yrittänyt valloittaa myös ohjasajon saloja Hillan kanssa ja olemmekin jumpanneet myös puomeilla. Nyt oli aika keskittyä myös esteisiin, joten tästä se lähtee! Onneksi ilma oli varsin suotuisa, eikä joka päivä näin toukokuussa satanut enään vettä, räntää tai lunta. Jopa aurinko yritti paistaa jostain pilven raosta, mikä oli varsin mahtava juttu! Talutin Hillan kentälle, joka katseli ympärilleen ja lopulta hevonen huokaisi syvään. Naurahdin ja totesin, että näinkö paljon kiinnostaa nämä hommat.

Tein huolellisen veryttelyn; asettelua, väistöjä, voltteja, ravi-käynti siirtymisiä ja hieman avotaivutus jumppaa. Tamma tuntui kevyeltä kädelle ja varsin miellyttävälle ratsastaa. Esteet eivät olleet korkeita, 70-80cm korkeita. Aloitin perus ristikko esteestä ja Hilla hyppäsi esteen hyvin. Sain vauhdin pysymään hyvin tasaisena eikä enempää kehotusta ennen estettä tarvittu. Muutama hyvä hyppy ja oli aika siirtyä kolmen pystyesteen sarjalle. Nimenomaan sarjat ovat olleet joskus Hillalle hankalia, joten katsotaan kuinka meidän käy. Otin hyvän vauhdin, suunnittelin tarkasti lähestymisen ja kevyt kehoitus eteen ja hienosti Hilla suoritti sarjan, vaikka viimeisen esteen puomi tipahtikin maahan. Koska apukäsiä ei ollut, laskeuduin satulasta nostamaan puomin ja taas jatketaan. Otin sarjan lisäksi mukaan sen ensimmäisen pystyesteen ja koska hevonen suoritti niin hyvin, ahnehdin ja ratsastettiin koko esterata.

Hillalla oli hyvä imu esteille, se tuntui virkeältä ja energiseltä. Ehkä tämä pidempi estetauko on tehnyt hyvää, koska energia on aivan eri kuin yleensä! Hilla keskittyi koko suorituksen ajan hyvin, se reagoi pieniinkin pidätteisiin ja vauhtia riitti hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt Hillasta ja ehkä tämä antaa toivoa myös sille, että voisimme osallistua sen kanssa muutamiin kilpailuihin vielä ennen varsoitusta. Lopuksi ravailin kentällä yrittäen saada tamman venyttää selkäänsä eli ratsastaa kunnolla eteen ja alas. Mahtava Hilla! Se on kyllä porkkanansa ansainnut.

☆ Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Sorel

Kylmän rapea pakkasaamu tuntui kasvoillani, kun kävelin tallille. Kello ei ollut vielä edes puoli kuusi aamulla, mutta onneksi tähän kylmään oli auttamassa lämmin kahvikuppi, jota hörpin matkalla. Oli hiljaista, puut hieman narskuivat ja poksuivat pakkasesta. Avasin tallin oven ja astelin ensimmäisenä tallin perällä sijaitsevaan varsomiskarsinaa kohti. Hillan olisi pitänyt varsoa jo viime viikolla ja merkkejä syntymisestä se on antanut jo kohta kolme viikkoa! Varsavalvojaisia vietimme edelliset kaksi viikkoa mutta lopulta homma alkoi tympiä kun aina sai pettyä ja porukka alkoi olemaan jo liikaa silmät ristissä, joten totesimme että tulee kun on tullakseen. Eilen kuitenkin mietin, että pitäisikö sittenkin vaan jatkaa valvojaisia - mutta nyt se oli myöhäistä! Hilla seisoi rauhallisena karsinassa ja rouskutti heinää, kun sen vieressä maassa makasi musta varsa! Meinasi kahvikuppi lentää käsistä kun olin niin iloinen! Soitin heti tallitytöille ja miehelleni, joka varmaan vielä nukkui tyytyväisenä yövuoron jälkeen. Nyt on hätätilanne ja tämä täytyy kertoa kaikille, että vihdoin se odotettu varsa oli syntynyt!

Astuin talliin varovasti ja puhelin hiljaa Hillalle. Tamma kurkotti kaulaansa kuin odottaen jotain palkkiota tekemästään työstä. Eihän minulla mitään ollut taskuissa kun en tämmöiseen ollut varautunut. Tamma luimisti minulle ja käänsi päänsä happamana takaisin heinäkasan luokse, kun herkkujen sijasta tarjosin vain kahville haisevia sormiani sille. Varsa oli hereillä, se katseli minua mutta ei liikahtanut. Halusin ehdottomasti nähdä varsan nousevan ja menevän nisälle, sitten saisin itselleni sielunrauhan että kaikki on hyvin. Silitin varsan kaulaa ja varovasti liikutin sen jalkaa taaksepäin - se on ori, hurjan komea tumma komistus! Yritin saada varsaa nousemaan seisomaan mutta se ei liikahtanut mihinkään. Huolestuin jo hieman ja lähdin karsinasta ulos soittamaan miehelleni. Samassa kun laitoin karsinan oven kiinni, varsa nousi notkeasti jaloilleen ja asteli haparoivin askelin emänsä nisälle. Oi kaikki on hyvin!

Aamutallin teko hieman venyi ja varsomiskarsinan luona olisin voinut viettää vaikka koko päivän, talli täytyi tehdä ja hevoset ruokkia. Ehdin ehkä puolisen tuntia touhuilla kun autoja alkoi saapua pihaan ja innokkaita varsan katsojia asteli talliin tomerana. Se oli niin komea, todella hyvän näköinen pakkaus ja niin täydellinen (tietenkin). Varsan oli tarkoitus jäädä asumaan Hornanhoviin ja jatkaen tärkeää kasvatustyötä, tehden meille vielä yhtä hienoja ja kauniita, terveitä varsoja.