Unikulkija

Päiväkirja

☆ Estevalmennus - valmentaja dani

Olimme sopineet Sorelin kanssa muutamista valmennussessioista hyvin säpäkän Unikulkija-tamman kanssa. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme enimmäkseen toisiimme ja pääsin seuraamaan ratsukon normaalia työskentelyä alkuun sileällä, sitten pienillä esteillä. Tamma muistutti enemmän höyryveturia kuin estehyppelyyn valmistautuvaa kilparatsua, ja tuulinen elokuun sää sai Unikulkijan vieläpä säpsymään ajoittaisia puuskia ja lentäviä lehtiä. Kun Sorelin tasapaino tamman seotessa horjahti, sai se lisää vettä myllyynsä ja poikkoili päällään ylös alas sekä kiemurteli uraa pitkin. Aloitimme tunnin perusteellisesti ottamalla käynnissä pidätteitä läpi sekä ihan rehellisiä pysähdyksiä, jotta Unikulkija ei pääsisi enää karkuteille satulan alta. Se jäi hieman lyhyelle kaulalle Sorelin ehkä hieman liiasta pidättämisestä, mutta työskentelymuoto parantui, kun aloimme ottaa laukkapätkiä ja tamma pääsi hieman rentoutumaan ja pidentämään askeltaan.

Kun Sorelilla tuntui olevan Unikulkija hanskassa eli tamma jämäkästi pohkeen ja ohjan välissä, siirryttiin pienille esteille ja puomeille. Tulitte ympyrällä kolmea kauemmaksi toisistaan asetettua puomia, sekä yhtä puomeilla ympyröityä hyppyä. Unikulkija oli ryhdikkäänä eikä juossut, mutta selkeästi kiemurteli vielä ja keskelle tähtäämisessä oli ongelmia. Tähän paneutuisimme seuraavalla kerralla paremmin. Loppuun hypättiin pientä jumppasarjaa, josta näki, että tammassa todella on ponnua. Tämänpäiväisen kaltaiselle minijumpalle tulitte vain auttamatta liian suurella nopeudella, jolloin välit jäivät ahtaiksi ja kuski tuntui olevan hieman myöhässä. Kun lähestymiset suorititte hitaammassa tempossa kuski satulaan istuen, ei liian aikaisia törmäyksiä seuraavaan puomiin enää tullut. Ensi kerralla jatkettaisiin!

☆ Estevalmennus - valmentaja dani

Heti seuraavana päivänä jatkettiin tähtäysharjoituksilla ja vinoilla lähestymisillä, sillä ne saavat kuskin varmasti oikeasti skarpiksi! Tunnin aloitimme tällä kertaa nopeammin sujuneiden alkuverkkojen jälkeen ympyrällä, jossa tulitte alkuun kahta puomia (kello kuudessa ja kahdessatoista). Ympyrätyöskentely hillitsi hyvin Unikulkijan kaasujalkaa, mutta kuski luotti siihen liikaa ja päästi sen liiaksi omilleen, mikä näkyi heti kiemurteluna ja epämääräisinä lähestymisinä, vaikka tamma oli nätisti asetettu. Vaikka Unikulkija asettuu nätisti eikä sitä tarvitse pidätellä, ratsastusta ei saa lopettaa - tiiviisti pohkeet ympärillä pidettyinä on helpompi ohjata hevosta haluttua uraa, eikä puomille tulla kiemurrellen tai hypätä liian sivusta. Korotin puomit esteiksi ja askellaji vaihtui laukkaan. Aluksi pohkeet jäivät taas hieman tyhjiksi kyljiltä, mutta Sorel sai asian korjattua hienosti. Unikulkijan nenä nousi ja saitte jopa reipastaa tahtia, jotta sovittu askelväli natsaisi ilman ylimääräisiä sipsutteluja.

Siitä siirryttiin vinoille linjoille pois ympyrältä. Kentällä oli kaksi suoraa sarjaa, joista saitte hypätä ensi alkuun toisen suoran toisen esteen, josta homma jatkui kaarteen jälkeen toisen sarjan ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen lähestyminen sekä tehtävästä poistuminen olivat siis kumpikin vinoja. Sorel epäröi alkuun, mutta suoriuduitte tehtävästä mainiosti alkutunnin pilkunviilaamisen jälkeen. Unikulkija oli reippaana ja pysyi kaarteessakin selkeästi normaalia paremmin pohkeiden välissä, puskematta tai oikaisematta jo seuraavalle esteelle. Kun vain ratsastajan hermot pysyvät kasassa, pysyy varmasti ratsunkin. Ensikerralla keskittyy pieniin mutta tärkeisiin asioihin, niin suorituksesta tulee varmasti erittäin hyvä. Mainiota!

☆ Estevalmennus - valmentaja dani

Viimeinen estevalmennuksemme olikin sitten todellinen rääkki ja rutistus ratsukolle. Alkutunnista tsekattiin, että viime kertojen opit olivat vielä muistissa - annoit Unikulkijalle pelivaraa nostaa nenäänsä hieman ylemmäs, jolloin se sai takajalkansa paremmin alleen, mikä hypätessä onkin fiksua. Enää ei tarvinnut nyhvätä kouluvääntöä tehtäväkaupalla, vaan ratsukkona olitte tiivis ja yhteen hiileen puhaltava paketti. Unikulkija oli hyvin avuilla ja suoristamiset tunnuit sisäistäneen viime kerralta hyvin.

Siispä siirryimme sarjaesteille ja jumpille. Alussa esteet olivat vielä pieniä ja saitte keskittyä erityisesti väleihin - sovittiin tietyistä askeleista, joista ei saanut lipsua, ja tämä tuntui alkuun hankalalta. Vaikka olet tiiviisti hypyssä mukana, voi Unikulkijaun antaa hieman enemmän luottoa ja tilaa, jolloin se pääsee luonnollisesti venyttämään askeltaan paremmin, eikä ravihipsutusta tai megaloikkia ennen esteitä tule. Kokeilimme innaria, jossa Unikulkija kolautti pariinkin otteeseen puomeja. Tämä aiheutti pientä hermostuneisuutta hevosessa, joka viskaisi kerran takapuolensa ilmaan todella näyttävästi. Unikulkijaa joutui hetken rauhoittelemaan, jotta keskittyminen saadaan samaan pisteeseen, kuin missä se olikin. Väsymystä tammassa ei vielä voinut olla, joten rakensin sarjan korkeudet uudelleen portaittain nousevaksi jättäen viimeisen matalammaksi. Reippaammalla ratsastuksella Unikulkijan ominainen säpäkkyys tuli esiin ja tehtävä sujui lennokkaasti sekä hyvällä rytmillä. Tunti jatkui nopeatempoisena ja sen päätteeksi sekä kuski että humma olivat sopivasti hiessä! Valmentajana olin erittäin tyytyväinen ratsukon yhteistyöhön ja hevosen hyppytekniikkaan.