Huvin Talvitaiga

Päiväkirja

☆ Estevalmennus - valmentajana Tuulia T.

Saapuessani tänään Huvitukseen oli ulkona melkoinen lumimyrsky, joten astuttuani ulos autosta kiirehdin tallin maneesiin, missä Sorel olikin jo lämmittelemässä tämän kertaista valmennettavaani Taigaa. Pudisteltuani lumet vaatteistani ja huikattuani Sorelille pikaisen hein, aloin pystyttämään esteitä tuntiamme varten. Pian olinkin jo saanut kaksikolle lämmittelyesteet pystytettyä ja ohjeisitin Sorelia tuomaan tammansa niiden yli ensin ravissa. Kummastelin kun Sorel ei istunut kevyessä istunnassa läpiharjoituksen, joten käskin naista nousemaan kevyeen istuntaan. Pian minulle kuitenkin selvisi, miksi hän ei ollut käyttänyt kevyttä istuntaa, sillä Taiga ampaisi eteenpäin kuin tykinsuusta siinä samassa, kuin Sorel nousi kevyeen istuntaa. Muista puolipidätteet ohjeistin Sorelia, jolla oli vaikeuksia saada ratsunsa pysymään hitaammassa temmossa. Vähitellen Sorel kuitenkin sai suomenhevostammansa takaisin hallintaan, jolloin todellinen saatoimme jatkaa harjoituksia. Lämmittelyesteiden jälkeen annoin kaksikolle luvan kävellä hetken aikaa uraa pitkin, sillä aikaa kun selitin heille rakentamani radan kulun. Radassa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan estettä ja se sisälsi myös pari hieman tiukempaa käännöstä. Saatuani radan selitettyä annoin kaksikolle lähtömerkin kehoittaen pitämään vauhdin kuitenkin ensimmäisellä kierroksella maltillisena. Kaksikon vauhtia ei tosin voinut maltilliseksi sanoa, sillä Taiga ampaisi eteenpäin kuin tuli hännän alla saatuaan lähtömerkin. Kovasta vauhdista johtuen tiukat käännökset menivät vähän pitkiksi mutta pudotuksia ei kuitenkaan tullut. Toiselle kierrokselle Sorel sai puolipidätteet ajettua paremmin läpi, jolloin myös tiukat kaarteet sujuivat paremmin. Lopuksi pyysin ratsukkoa vielä menemään radan läpi samaa vauhtia kuin he menisivät uusinnassa niin kellottaisin heille ajan. Taiga ei kahta kehotusta tarvinnut vaan ampaisi matkaan kuin tuulispää. Vähän minua hirvitti katsella kaksikon huimapäistä menoa radalla, mutta he kuitenkin selvisivät maaliin asti virheittä kadehtittavalla ajalla, joten annoin Sorelille luvan aloittaa itsenäiset loppuveryttelyt.

☆ Eläkehevosen elämää

Taiga on jo tovin nauttinut eläkehevosen virkaa. Tamma on ylläpidossa kahdella nuorella tytöllä, jotka liikuttavat tammaa muutaman kerran viikossa kevyesti maastossa tai kentällä. Esteet on jo jätetty taakse, ellei kyseessä ole kevyt irtohypytys. Taiga on pysynyt hyvin terveenä ja virkeänä. Muutaman kerran harmillinen yskän köhä on haitannut, mutta kuurilla sekin on saatu lähtemään. Taigalla on kolme varsaa ja tarkoitus olisi vielä vähintään kaksi varsaa teettää ennen lopullsta eläköitymistä. Pienenä keskusteluna on ollut, että tällöin Taiga myytäisiin kokonaan näille tytöille, jotka ovat tammaan niin ihastuneet. Aika näyttää, mitä tapahtuu.

☆ Estevalmennus

Kentän keskellä seisoi tuttu valmentajamme, Saila. Olin käynyt hänen valmennuksissaan jo vuosia. Alkuun veryttelin Taigan kevyesti ympyrällä kulkemalla kootulla ravilla ja tekemällä halkasijalla väistöjä. Vähitellen hevonen nöyrtyi ja Saila aloitti esteiden kokoamisen. Hän teki kolmois-sarjan, joka vaikutti hankalalta. Taigassa riitti ruutia eikä välttämättä juuri tällainen sarja olisi paras vaihtoehto. Saila oli valmis ja lähdin liikkeelle. Istuin syvällä satulassa ohjat napakasti tuntumalla. Hevonen kulki lennokkaasti ja energia kumpusi minuun välittömästi. Vauhti oli liian kova ja lähestyminen esteelle tuli liian lähelle ja etujalat kolahtivat jo ensimmäisellä esteellä pudottaen puomin. Uusi yritys, lähestyminen parempi mutta vauhti oli liian kova. Yritin tehdä selkeitä pidätteitä ja saada hevosta rauhoitettua. Se ei ollut helpoin tehtävä. Taiga narskutteli kuolaimia ja puuskutti, valmennus oli yli puolenvälin. Kunnes lopulta saimme sarjan tehtyä puhtaasti, siirryimme puomeihin. Haimme hevosen malttia ja minun taitoani istua satulassa ja hallita hevosta muutenkin, kuin ohjaksilla. Taigan into oli pilata tämänkin yksinkertaisen tehtävän, mutta sain hevosen lopulta hyvin hallintaani ja kaikki sujui mallikkaasti. Saila sai kovalla kädellä piiskata minua, jotta tämä valmennus onnistui. Ei selvästi ollut Taigan paras päivä, ehkä muutaman päivän lepo laitumella toi liikaa paineita ja menohaluja. Saila kertoi minulle vielä lopuksi selkeitä ohjeita ja vinkkejä, kuinka saisin tammani paremmin hallintaani.

☆ Estevalmennus - valmentajana *lumienkuli*

Oli kaunis kevätpäivä ja lämpömittarikin näytti muutamaa plusastetta pitkästä aikaa, joten olinkin äärimmäisen pirteällä tuulella kun matkasin kohti maneesia. Tänään oli tarkoituksena pitää estevalmennus Sorelille ja Taigalle 90cm korkuisilla esteillä ja halusinkin olla ajoissa paikalla jotta kerkeäisin koota esteet rauhassa. Kerkesinkin aloitella esteiden kokoamista kun ratsukko saapui maneesiin ja pyysinkin heitä aloittelemaan alkulämmittelyt samalla kun itse kokoaisin esteet valmiiksi. Yritin samalla vilkuilla sivusilmällä ratsukon yhteistyön toimivuutta ja muuten yhteistyö näytti toimivan, mutta Taigalla tuntui olevan ehkä hieman liikaa virtaa. Kehoitinkin Sorelia käyttämään tarpeeksi napakoita pidätteitä heti alusta lähtien, jottei Taigan vauhti pääsisi missään vaiheessa kohoamaan liian nopeaksi. Kun Sorel sai tamman kunnolla hallintaansa, ratsukko pääsi siirtymään esteille.

Ensimäisen esteen nähdessään Taiga piristyi silmin nähden ja yritti saada vauhtiaan nousemaan, mutta onneksi Sorel sai ratsunsa vauhdin pidettyä hallinnassaan ja vauhti pysyi inhimillisenä. Koska vauhti pysyi hyvin hallinnassa, onnistui esteiden ylittäminen juuri niin hyvin kuin se oli edes mahdollista ja ratsukko ei tehnytkään yhtään virhettä koko radan aikana. Valmennuksesta oli vielä aikaakin jäljellä ihan kivasti ja ratsukko kerkesi suorittamaan saman radan yhteensä vielä kaksi kertaa. Molemmilla uusintayrityksilläkin radan kaikki esteet ylittyivät ilman yhtäkään virhettä ja kehoitinkin Sorelia kehumaan ratsuansa. Valmennus alkoikin olemaan jo lopuillaan, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan loppuverryttelyt ja samalla kerroin mielipiteeni tästä valmennuksesta. Oma mielipiteeni oli, että ratsukon yhteistyö toimii erinomaisesti, kunhan Sorel vain muistaa napakat pidätteet ja saa ratsunsa vauhdin pidettyä täysin hallinnassaan. Liian kova vauhti kun aiheuttaa hyvin herkästi turhia virheitä. Tämän kerrottuani jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyitä itsenäisesti ja lähdin nauttimaan kauniista kevätpäivästä.

☆ Estevalmennus - valmentajana Linda VRL-12851

Samanaikaisesti tämäkin ratsukko lämmitteli maneesin toisessa päässä. Hevonen oli todella tempperamenttinen, mutta kuunteli silti Sorelia. Veryttelyn jälkeen aloitimme samoilla tehtävillä kuin edellinen ratsukko, joten pieni pysty pienien muurinpalasien kera. Taiga kielsi ensimmäisen kerran pystylle, mutta toisella kerralla hyppäsi loistavasti. Pystyn noustessa 90cm, tuli muutama pudotus, mutta hyvin kuitenkin ratsukko selviytyi. Pysty, pysty, okseri-jumppasarja sujui upeasti, vaikka ensimmäisellä kerralla tamma hyppäsi okserin todella kaukaa. Myöhemmin sama rata, ovenpuoleiselta lyhyeltä sivulta muuri, lävistäjälle pysty-okseri-sarja, pitkältä sivulta lankkupysty ja lopuksi toiselta lävistäjältä vesimatto-okseri. Korkeudeksi laitettiin noin 90-100cm. Rata sujui hyvin, mutta kielto tuli vesimattoesteelle. Toisella kerralla hyppy okserille sujui kivasti. Lopuksi vielä ratsukko verytteli rennosti ravissa ja käynnissä. Ratsukko oli hieno ja tamma hyppäsi loistavalla tekniikalla, vaikka välillä kävikin kuumana!