Huvin Savusumu

Päiväkirja

☆ 01.05.2019: Päiväkirjamerkintä

"Saat sitten ihan itse ottaa hevosesi autosta, minä en tuohon jauhopäähän koske!"
Vilma kailotti hevosauton vieressä, samalla kun hän kaivoi tavaratilasta varusteita. Minka katsoi siskoaan happamasti ja tuhahti. Kevät on tullut, etekin meidän Sumuille. Se jaksaa huutaa ja mesota muiden hevosten läheisyydessä ja juuri tänään, tekisi mieli laittaa pää pensaikkoon. Välittömästi, kun aukaisin hevosauton lastaus-sillan, Sumu hirnui kimakasti ja polki jalkaansa. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat pitkään meitä ja minä yritin väkisin vääntää kasvoilleni hymyä kun taas Vilma oli hypännyt varustetilaan ja laittanut oven kiinni perässään. Ette voi uskoa, kuinka paljon Santun nauraminen ärsytti! Hän oli suostuteltu lähtemään meille kuljettajaksi. Onneksi meillä ei ollut tänään kuin kolme hevosta kisattavana ja vaikein, eli Sumu oli heistä ensimmäinen.

Hevosen varustaminen oli varsinainen operaatio, kun eläin ei suostunut pysymään paikoillaan. Tässä on taas loistavaa jalostusori mainosta kaikille tammojen omistajille, kun hevonen käyttäytyy kuin urpo ja vaikuttaa aivan hullulta yksilöltä. Onneksi Sumu ei tälläinen yleensä ole, se on nyt kun kevät on saapunut ja monta uutta nuorta on muuttanut meille, Sumuilla on suuret paineet pitää hänen valtakuntansa hallussaan. Kun lopulta uuvuttavan taistelun jälkeen saimme hevoselle kaikki varusteet ja suojat puettua, Minka kiipesi satulaan. Hevonen ei malttanut yhtään, joten nyt oli hyvä hetki lähteä heti veryttelemään ja päästämään höyryjä.

Vaikka Sumu kävi kovilla kierroksilla, se pysyi hyvin käsissä ja oli helppo hallittava. Tosin seisominen ei suju, onneksi estekilpailuissa sitä ei vaadita (ellei palkintoriviin jouduta). Veryttelyssä ori oli vilkas ja sen oli hankala keskittyä ratsastajaansa. Minka taivutteli ja haki tuntumaa, kun Vilma ähräsi toisen kuumakalle hevosen kanssa ja Santtu seisoi veryttelyalueen laidalla huvittuneena. Hänestä oli hauskaa, kun hevosia palvovat naiset menettävät totaalisesti hermonsa niiden niin rakkaiden ja tärkeiden elikoiden takia. Veryttelyssä esteiden lähestyminen meni hyvin, vauhdista huolimatta. Kun Sumun vuoro lähestyi, Minka teki vielä muutaman hypyn ja lopuksi teki taas taivutteluja ja väistöjä. Sumu oli nyt hyvin kuulolla ja oli aika aloittaa varsinainen työ.

Radalla Sumu oli hyvä, pohja oli hieman liukas mutta kotona laitetut nurmihokit auttoivat hyvin. Sarjalle olisi saanut olla vähemmä vauhtia, ponnua kuitenkin löytyi ja ori pelasti liian lähelle tulleen toisen sarjaesteen hyvin. Vauhti oli kova, joten ajasta ei jää kiinni sijoitus. Päivä sujui lopulta yllättävän kivasti ja hermotkin alkoi palautua normaaliin ihmisen tilaan. Päivän päätteeksi meidän hevosista kaksi sijoittui kärki viisikkoon ja eihän tästä voi olla onnellisempi! Vaikka aamulla näytti, että päivästä tulee täydellinen fiasco, Sumu sijoittui toiseksi ja saimme kivat palkinnot kotiin vietäväksi! Iltapäivällä Sumukin oli paljon rauhallisempi ja kaikki alkoi sujumaan, kun niiden pitäisikin sujua.

☆ 10.04.2019: Päiväkirjamerkintä

"Voisimmeko joskus käydä myös maastoesteradalla yhdessä?"
Tallin käytävällä kuului anova ääni, kun kiristin Sumun satulavyötä käytävällä. Olin lupautunut lähtemään Sinnan kanssa joskus kokeilemaan uutta maastoesterataa, mutta arki on ollut niin hektistä, että olen suunnitelmamme joutunut perumaan monta kertaa. Minun oli tarkoitus tänään harjoitella Sumun kanssa vähän puomitehtäviä mutta keväinen aurinkoinen ilma, jos sitä sittenkin tekisi jotain muuta. Suostuin Sinnan ehdotukseen, joka puolestaan oli innokas lähemään Sumun pojan kanssa radalle.

Tallin pihalla oli vilinää, kun useampia tallityttöjä oli tullut liikuttamaan hevosia. Linnut visersivät, kärpäset on alkanut heräilemään horroksesta ja joutsenten kiljunta kuului viereiseltä pellolta. Sumu seisoi rauhallisena paikoillaan (samalla keskittyen tehokkaaseen pullistamiseen) kun minä varmistin vielä satulavyön kireyden. Sinnalla oli varmasti jonkinlainen puheripuli, sillä nainen paukutti tekstiä vaikka ja mistä asioista, eikä minulle jäänyt suun vuoroa vuorovaikutukseen lainkaan. Kun olimme valmiita, kehotimme ratsumme eteenpäin, Sumu edellä. Maastoesterata oli kilometrin päässä, joten saimme hyvin juoruilla matkan. Kaikesta huolimatta, halusin pitää hevoset alusta lähtien virkeinä, joten orit saivat kävellä reipasta käyntiä eteenpäin, eikä pelkästään löntystellä.

Matkalla oli muutamia hyviä ravipätkiä, joissa Sumun poika Kajokosto oli sitä mieltä, että nyt mennään satanen lasissa. Sinnalla oli urakka saada ratsunsa pysymään hallinnassa. Sumu ei välittänyt toisen hevosen hölmöilystä. Maastoesterata oli näille hevosille helppo tehtävä, joten ei muuta kun matkaan! Sumu aloitti radan ja virkeystaso nousi huomattavasti. Tein kevyitä pidätteitä pitkillä laukkapätkillä, ettei hevonen viiletä rataa kuin vapaa lintunen. Esteille lähestyminen sujui todella hyvin, Sumu oli hyvin kuulolla ja malttoi odottaa pidätteillä. Risuesteen ori ylitti kuin mikäkin puoliverinen, hyppy oli todella korkea, vaikka este ei kummoinen ollutkaan. Ehkä Sumu halusi varmistaa, ettei vahingossakaan osuisi herkillä jaloillaan ärsytävään raapivaan risukkoon. Vesi on Sumuille tuttu elementti, eikä se varonut ollenkaan veteen menoa, toisin kuin sen poika Kajokosto. Siinä oli varsinainen hienopieru hevonen, joka ei kavioonsa veteen olisi halunnut upottaa! Sinna sai käydä kovan tahtojen taistelun, ennen kun sai ratsunsa jotenkin veteen - tosin esteen ylitys vedestä sai tällä kertaa jäädä, ehkä turvallisuudenkin vuoksi.

Sumun kanssa kävimme radan kaksi kertaa ja läpi ja voin kertoa, että kun viimeisen kerran viimeinen este oli ylitetty ja maaliviiva ylitetty, käsissäni oli varsin rauhallinen ja raukea hevonen. Hikihän siinä tuli! Ehkä minun täytyy harkita Sumun klippaamista, kun tuntuu että ori hikoaa kohtalaisen pienistäkin jumppasessioista. Mutta olihan tämä oikein virkistävää vaihtelua arkeen ja maneesin esteisiin! Sumu on todella upea hevonen, se jaksaa joka tilanteessa tehdä ihmisten kanssa yhteistyötä ja vaikka vähän joku asia jännittäisi, se ei jätä tehtävää puolitiehen vaan suorittaa sen kunnialla. Takaisin talliin käveltiin pitkin ohjin, oikein rauhallista käyntiä ja kyllä oli pojat porkkanansa ansainnut!