Hornanhovin Kajokosto

Päiväkirja

☆ Estevalmennus

Kajokosto vaikutti aluksi todella hermostuneelta, eikä tilannetta auttanut kun valmentaja lähti kokoamaan kentän keskelle estettä. Kajokosto narsutti kuolaimiaan ja yritin siirtää orin keskittymistä itse työskentelyyn erilaisilla koulukiemuroilla ja pelkillä pysähdyksillä. Pikku hiljaa Kajokosto alkoi kulkemaan pyydetyllä tavalla ja aloitimme ensin perus pystyllä joka oli 80cm. Kajokosto innostui turhan paljon ja vauhti oli huomattavasti liian korkea, ja Kajokosto ohitti esteen. Toisella yrityksellä tein huolellisemmin pidätteitä ja istuin syvällä satulassa, alkoi näyttämään paljon paremmalta. Perinteiseen tyyliin Kajokosto kaipasi elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ratsastajana ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin istua kyydissä ja olla tarkkana esteitä lähestyessä. Monet valmentajat ovat kauhistelleet menoamme, mutta ei ainakaan tule aikavirheitä meille. Enkä juksaa, jos sanon, että yleensä kilpailuissa Kajokoston suoritus on vähintäänkin kärki kolmikossa aikansa puolesta... No joo, este ylitettiin nätisti, ja kolmen puhtaan suorituksen jälkeen siirryimme sarjalle. Siinä olikin enemmän jo haastetta, koska Kajokosto oli todella menevällä päällä. Alkuun emme meinannut mitenkään löytää oikeaa askellusta, aina meni liian pitkälle ja este jouduttiin ylittämään todella läheltä. Mutta lopulta sain yhden puhtaan suorituksen johon päätimme valmennuksen. Tein huolellisen loppu verryttelyn. Keskustelimme valmentajani kanssa ja ihmettelimme Kajokoston hankalaa päivää. Yleensä ori kulki kauniisti ja hallitusti, mutta tänään oli aivan erilainen päivä. Onneksi kuitenkin saimme lopettaa siihen puhtaaseen suoritukseen, ettei jäänyt pahan maku suuhun.

☆ Estevalmennus

Alku veryttely aloitettiin rauhallisesti tekemällä perus pysähdykiä ja peruutus harjoituksia. Näin sain herkistettyä Kajokoston avuille, samalla orin keskittyminen keskittyi vain ratsastukseen. Välillä tuntui, että tuulinen ilma on sumentanut orin aivot, koska hevonen ei ole ollut halukas yhteistyöhön pitkään aikaan. Liian monta harmaata hiusta olen jo joutunut repimään pääästäni. Kajokosto kulki ihmeenkaupalla kauniisti ja odotettavissa oli loistavia suorituksia. Ensimmäinen pysty oli 100cm jonka Kajokosto ylitti puhtaasti ilman ongelmia. Seuraava pysty oli 110cm ja sekin ylitettiin kauniisti. Sarjalla oli taas ongelmia askelien kanssa, jotka jäivän aina vähän lyhyiksi ja viimeinen este ylitettiin sellaisella loikalla että huh huh. Onneksi pysyin satulassa, vaikka laskeutuessa toinen jalustimeni irtosi ja jouduin hakemaan tasapainoa. Kajokosto alkoi kuumentua pikku hiljaa eikä orin keskittyminen ollut tehokasta. Sovimme että ylitämme vielä pari kertaa tuon metrin esteen, jolloin valmennus päätetään hyvään suoritukseen. Sain lopulta pidäteltyä ja maltettua hevostani sen verran, että este päästiin oikealla ajoituksella ja etäisyydeltä ylitettyä. Kajokosto korskui ja narskutteli kuolaimia, ruutia löytyy. Muutaman yrityksen jälkeen sain onnistuneen suorituksen ja lopuksi lähdin orilla kävelemään maastoon loppu veryttelyn merkeissä. Olin ihan tyytyväinen hevoseeni, mutta en ymmärrä miksi sarjat ovat alkaneet tuottamaan ongelmia. Täytyy siis alkaa keskittymään oikein kunnolla sarjoihin, sillä kisoissa sarjat ovat olennainen osa ja jos nyt Kajokosto alkaa venkuroimaan niillä, ei suorituksista tule kummoisia.

☆ Estevalmennus

Kajokosto oli alkutunnista ihmeellisen nahkea, ja vaati muutaman kerran ihan kunnon herättelyt raipan kanssa, jotta siihen saataisiin hieman enemmän elämää. Alkuravit se suoritti mallikkaasti, ja kun se pikkuhiljaa alkoi nousemaan korkeampaan muotoon, sai Sorelkin orista paljon napakamman ja kunnolla takajalat toimimaan. Alkuun kun meno näytti todella väsyneeltä ja kankealta, nyt tilanne oli erittäin hyvä! Olin rakentanut maneesiin esteradan, johon olin suunnitellut monia tiukkoja käännöksiä ja mahdollisuuksia oikoa teitä ratsukon kykyjen mukaan. Aloittelimme muutamalla verkkahypyllä, jotka sujuivat ratsukolta ilman sen kummempia ongelmia, ja pian aloimme hyppäämään niin pitkällä lähestymisellä olevaa okseria, kuin myös kaarevilla urilla olevia pystyjä ja muutamaa erikoisestettä. Kajokosto ei ainakaan päässyt kyllästymään päästessään hyppäämään niin vesimattoa kuin kapeaa estettä, eikä tunnin aikana nähty yhtään kieltoa. Jokaisen esteen ylityksen jälkeen hevosen lämpömittari kasvoi ja ratsastaja joutui tekemään enemmän pidätteitä, saadakseen hevosen pysymään paremmin hallinnassa. Kun Sorel sai orin kunnolla vireeseen, heidän työskentelyään isommallakin esteradalla oli ilo katsoa, ja loppujen lopuksi nostin esteet lähemmäs metriä, jotka ratsukko suoritti vaivatta. Loppuravit sujuivat hyvin, vaikkakin ori meinasi välillä painua hieman turhan raskaaksi edestä ja unohtaa takajalkojen käytön. Ratsukko sai vapaamuotoisesti suorittaa loppuveryttelyn, kun minä keräilin esteitä pois. Kaksikon kemiat kohtaavat ja heillä on paljon potentiaalia jopa metrin radoille! Pientä hiomista niin timantti on valmis!

☆ Estevalmennus - valmentaja hay

Maneesissa pöyhisteli suloinen, pienehkö ori. Aikaisemmin rakentamani esteet olivat melkein sen korkuisia, kävin madaltamassa yhden lämmittelypystyksi. Taureenilla on kuulemma hyppypaikan arvioinnin kanssa ongelmia, joten tänään paneutuisimme siihen pulmaan. Pyysin ratsukkoa tulemaan rauhallisessa laukassa pienen pystyn muutaman kerran ihan vaan suoralta uralta. Hevonen selvitti hypyt hienosti itsekkin, joten vaikeutin hieman. Nyt esteelle tultiinkin pituushalkaisijalta kääntymällä tiukasti ja sekös tuottikin vaikeuksia. Taureeni molskautti esteen päälle useaan otteeseen ja lopulta päätin antaa ratsastajan avittaa hieman. Silloin tietysti onnistui hyvin. Välissä jouduin pyytämään ratsukkoa ympyrälle ja käymään apuja läpi. Ori vaikutti välillä kovalta suusta, eikä pidätteet meinannut mennä läpi. Radalle on turha lähte, jos hevonen ei ole täysin mukana toiminnassa. Saimme orin hyppäämään kerran onnistuneesti ilman apua ja päätin, että on aika aloittaa rata. Radassa oli viisi ihan tavallista pystyä, kummallisilla teillä mutta melko tasaisen pitkillä väleillä. Taureeni selvitti radan hienosti, kun ratsastaja huolehti siitä, että se tiesi kokoajan minne ollaan menossa. Jos johdonmukaisuus pettää, hevonen ei ole enää varma mihin suuntaan pitää mennä, paketti voi hajota nopeastikin käsistä. Kajokosto jopa alkoi hieman miettiä ponnistuspaikkaa itsenäisesti, hyvä! Loppuverryttelyt teimme kavaleteilla ja puomeilla, joita hevosen kanssa pitääkin tästä eteenpäin tehdä paljon. Hevosessa on paljon karismaa ja potentiaalia! Toivotan onnea ja menestystä jatkolle, olette oikein hieno ja toimiva pari!