Raynor v. Helmwald

Tämä on virtuaalihevonen

Raynor v. Helmwald on tehnyt minuun suuren vaikutuksen jo ennen syntymäänsä. Tämän hevosen suku miellytti erityisesti ja olen aina ihaillut Helmwaldin kasvatustyötä. Kun lopulta sain puhelun, että varsa oli syntynyt, hurautin autollani Helmwaldin pihaan. Suuressa karsinassa makasi pehmeillä pahnoilla musta orivarsa, joka ei kuulemma ole ollut kiireinen nousemaan ylös. Lopulta autoimme varsaa nousemaan seisomaan ja täytyy todeta, etten ole koskaan nähnyt näin laiskaa varsaa! Kaikki oli hyvin, eläinlääkäri kävi vielä tutkimassa varsan mutta jo ensimmäisistä tunneistaan lähtien, Ray on elänyt varsin kiireetöntä ja huoletonta elämää. Se on jatkunut myös aikuisuuteen asti.

Koulutusvaihe ei ole ollut helppo tehtävä, johtuen hevosen mielenkiinnon puutteesta aina ajoittain. Jos joku ei huvita, ei se vain huvita. Väkisin on turha vääntää ja edes ruoka ei jaksa motivoida tarpeeksi pitkään. Kun ori viedän esteradalle harjoittelemaan, siitä herää väsymätön energiapommi. Esteitä tämä hevonen hyppisi vaikka kuinka pitkään ja toki se on laji, johon hevonen on koulutettu ja kasvatettu mutta muutakin tarvisi hevosen osata, kuin vain hypätä. Kotona tallissa Ray on rauhallinen ja helppo käsitellä. Se saattaa hörähdellä ja joskus vähän kaaputtaa jalalla betonilattiaa, jos käytävällä käy kova liikenne hevosista mutta yleensä se vain tyytyy katselemaan ympäristön tapahtumia. Sama meininki jatkuu kilpapaikoilla, tosin siellä joskus hevonen on levoton sählääjä, joka ei jaksa tai halua keskittyä yhtään mihinkään, varsinkaan ympärillä pyöriviin hoitajiin.

Rayn kanssa kilpailukausi ei ole ollut läpihuuto juttu. Liika innokkuus on monet kerrat kostautunut radalla, kun ratsastaja ei ole saanut hevosta pidettyä kontrollissa vaan esteet on ylitetty sellaisella ryminällä, että ihme ettei pahaa tapahtunut. Ray kuumuu heti ensimmäisestä hypystä, eikä tehtävä helpotu matkan edetessä. Ratsastajalta vaaditaan pitkiä hermoja, määrätietoisuutta sekä rohkeutta tehdä nopeita päätöksiä. Liika jarruttelu hermostuttaa hevosta enemmän ja joskus joutuukin käyttämään kohtalaisen napakoita pidätteitä ennen estettä, että ne varmasti menevät perille. Ray saattaa purra kuolaimeen kiinni ja sitten mennään. Hevosella on hyvä hyppytekniikka ja ponnistuksessa hyvin voimaa. Se ylittää esteen vauhdikkaasti, eikä koskaan ole vauhti loppunut kesken. Ori korjaa tilanteita hyvin, jos esteelle lähestyminen menee pipariksi, hevosella on halu hypätä ja se varmasti sen tekeekin. Joskus voisi olla ihan hyvä, että ei hyppäisi. Monille vesieste on hankala mutta Rayn kohdalla tämä on sen pravuuri. Pituutta, vauhtia ja voimaa löytyy kuin ruutitynnyrissä! Jos hevosen saa pidettyä hyvin hallinnassa, askeleet osuvan edes jotenkin kohdalle ja antaa hevoselle tilaa suorittaa, voi suorituksesta odottaa nopeaa nollarataa.

Kentällä koulukiemurat eivät ole Rayn suosikki puuhaa. Alkuun voi sujua hyvin mutta sitten iskee mielenkiinnon puutos ja hommat lässähtävät. Asiat saa tehtyä vähän väkipakolla, joka ei ole kaunista katseltavaa. Ray on enemmänkin toiminnan kannattajia kuin pientä säätöä ja piipertämistä vaativan arvostelulajin kannalla. Mutta koska muutakin täytyy hevosen osata kuin hyppiä esteitä ja edetä lujaa, myös kouluratsastus kuuluu viikottaiseen harjoitusohjelmaan. Toki on päiviä kun ori kulkee mallikkaasti ja hyvällä energialla avot ja sulut, jopa hienot vaihdotkin. Kukaan tallilaisista ei koskaan haluaisi tämän hevosen kanssa joutua kouluratsastuskilpailuihin. Maastossa Ray etenee hyvällä itsevarmuudella eikä pärisevät mopot ja mökijätkään aiheuta toimenpiteitä. Kesällä on kiva lähteä uinti reissulle merelle ja siitä Ray todella tykkää!

Muista hevosista Ray ei jaksa välittää, ainakaan kovin usein. Joskus naapuri tarhassa oleva nuori ori saattaa alkaa sen verran ärsyttämään, että Ray voi provosoitua huutelemaan ja mölisemään takaisinpäin. Harvinaista se kuitenkin on. Tammoille ori hörähtelee hempeästi, tottakai. Ratsastaja selässä se ei jaksa muista välittää mutta jos todella on tylsää, kyllä se muista hevosista itselleen viihdykkeen saa.

☆ Jälkeläiset: - ei vielä jälkeläisiä

i. Apeiron trak, m, 163cm ERJ-I, KERJ-I	ii. Ironstone trak, trn, 167cm evm	iii. Philiste evm
		iie. Irony evm
	ie. Aperient trak, m, 155cm evm	iei. Spiegeleisen evm
		iee. Aperitif evm
e. Rosenduft trak, trn, 171cm ERJ-I	ei. Wanderlust trak, trn, 170cm evm	eii. Luftalarm II evm
		eie. Meine Schöne evm
	ee. Rosie B trak, trn, 165cm evm	eei. Zusicherung evm
		eee. Romena B evm

☆ Kilpailee porrastetuissa ERJ:ssä.

☆ Saavutukset - Åland Weekend: Prix de Gustafs Päronträdgård 140cm: 4/46 - Åland Weekend: Warm Up 150cm: 19/41

☆ Kultasaari Cup 27.08.2023 (ERJ)

Sekuntikellon aika lähti pyörimään ja Ray nyppi päätänsä laukatessa innostuneena. Yritin pysyä mielentilalta rauhallisena ja määrätietoisena, etten antaisi hevoselle milliäkään tilaa epävarmuudelle. Ori hermostuu herkästi, jos ratsastaja lähtee sähläämään ja sooloilemaan. Toiseksi, hevosella ei ole vielä tältä tasolta montaa kisakokemusta, joten ailahteluja ja virhemarginaaleja voi tulla. Ray tarvitsee minulta kaiken tuen selviytyäkseen radasta hyvin. Vaikka itse kilpailusta ei ole odotuksia, Raylle tämä on loistava kokemus. Ensimmäinen ulkomaan matka, yöt vietetty eri paikoissa ja nyt vielä pitäisi saada pää kasaan, että hevonen keskittyy suoritukseen ja malttaa odottaa ratsastajan ohjeita. Kun hevosella on enemmän virtaa kuin kokemusta, saattaa ratsastajalla olla selässä isompi työmaa edessä. Sitä se todella oli.

Ensimmäinen este ylittyi hyvin, toiselle alkoi vauhtia olla turhan paljon. Olin rataan tutustuessa suunnitellut lähestymisen kakkos esteelle hieman eri reittiä mutta vauhdin ollessa tätä luokkaa, täytyi tehdä eri ratkaisu ja kiertää este numero 6 ja sen vasemmalta puolen koukata toiselle esteelle. Se oli hyvä ratkaisu, sain hieman vauhtia tiputettua pois ja hallinta parani huomattavasti. Aurinko paistoi kuumasti, otsalta vain valui hikikarpalot ja ratsastushanskat tuntuivat kädessä siltä, kun joku olisi liukastetta laittanut hanskojen sisälle. Tunne ei ollut mukavin mutta esteet oli rakennettu hyvin ja ne olivat todella näyttäviä! Eikä tiluksista ja puitteista ollut valittamista, tilat olivat kuin upeasta valokuvasta – täynnä historian havinaa ja ylellisyyttä, joka paikka oli siisti ja näyttävä, vaikka vanhaa tekstuuria näkyikin paljon, se sopi juuri tähän paikkaan täydellisesti.

Radan puolivälin jälkeen kierrokset lähtivät kunnolla nousta ja Ray painoi ohjille tosissaan. Korvat oli liimattu suuntaamaan eteenpäin, pää nyki innoissaan ylöspäin martingaalin vastustaessa pään liian ylös nousemista. Ori korskui ja etujalat halkoivat ilmaa tarmokkaasti. Minulla ei ollut montaa keinoa enää tallessa, vaan yritin epätoivoisesti saada hevosta hillittyä, kuitenkaan kuumentamatta sitä yhtään enempää. Ori hyppäsi hyvällä tekniikalla ja keräsi jalat visusti allensa. Muutamat esteet ylitettiin niin hirvittävästä kulmasta mutta ihme kyllä, puomit eivät pudonneet eikä edes kolahtanut! Olin enää vain matkustajan roolissa ja kaksi viimeistä estettä oli edessä. Minulla oli kutina, että yhtään pudotusta ei ollut tullut mutta en ollut tästä varma. Viimeisen esteen kohdalla askellukset menivät aivan mönkään ja Ray joutui ponnistamaan todella kaukaa esteelle – onneksi se ponnisti, muuten olisi varmaan rytissyt esteen läpi! Maalissa nostin katseeni tulostaululle ja aika hurja aika ja nolla rata! Taputin hevosta kaulalle ja annoin sen laukata rennosti ja laskea kierroksia, ennen kun poistuimme areenalta.

Sabina ja Rhea olivat menneet vauhdilla hevosautolle, koska meidän täytyi välittömästi valmistella toinen hevosemme, joten kiirettä pitää. Kun saavuin hevosautolle, Sabina tarttui hevosen ohjiin ja laskeuduin satulasta. Tytöt sanoivat, että ei ole hetkeen jännittänyt mikään noin paljon, mitä meidän ratamme. Vauhtia oli kuulemma reilusti liikaa ja välillä näytti siltä, ettei hevonen ollut enää mitenkään kontrollissa. Roy kuitenkin vaikutti nyt tyytyväiseltä ja lunkilta. Minulla oli myös kovin takkityhjä fiilis, vaikka nyt tarvitsee saada nostatettua fiiliksiä ja valmiutta seuraavan hevosen kanssa. Eikä siinä kauan ehtinyt ihmetellä ja murehtia, kun Ray lähti Sabinan kanssa taluttaen kävelylle ja seuraava hevonen oli jo autosta pihalla.

☆ 24.09.2023: Åland Weekend

Pitkä päivä Ahvenanmaalla oli onneksi jo yli puolenvälin, kun kilpailimme vielä muutaman hevosen voimin 140cm luokissa. Voin luvata ja vannoa, että tällaisen hevosmäärän kanssa emme tule enää koskaan lähtemään ulkomaille kisaamaan! Tai siinä tapauksessa se on mahdollista, jos muutkin osallistuvat kilpaileviin ratsastajiin, koska loppua kohen tuntui, että omat voimat olivat jo vähissä. Rayn tapoihin kuuluen, heti ensimmäisen esteen ylityksen jälkeen kattila alkoi porista. Käsillä alkoi olla kovaa painetta, joka täytyi nyt saada vain hallittua jotenkin. Onneksi Ray on loistava hyppääjä ja pystyy tekemään ihmeitä, vaikka pieniä virheitä tulisikin ratsastajan puolesta. Sarjalla kolahti kaksi viimeistä estettä, enkä ollut aivan varma miten kävi. Radan suorituksen jälkeen tuomiona tuli 4 virhepistettä mutta nopealla ajalla pääsimme lopulta sijoitukseen 4/46! Olin iloisesti yllättynyt ja hyvin helpottunut, hyvä Ray! Ihan ei mennyt putkeen 150cm luokka Warm Up, kun jo ensimmäisessä esteessä tuli tiputus ja sohlasin reittivalinnassa niin, että joutui tekemään ison ympyrän, joten sijoitus oli 19/41.