Sylvie vd. Thoreau
|
|
Sylvin tumman otsatukan alta löytyy pienet, suloiset nappisilmät jotka kerjäävät ammattitaitoisesti tilanteessa kuin tilanteessa herkkuja taskun pohjalta. Ja mikäli tehokas tuijotus ei tuota tulosta, ei Sylvi - tai Sylvin pohjaton vatsa - jätä keinoja käyttämättä, vaan tamma osaa vaatia herkkuja myös ihmisten vaatteita hampailla repimällä. Ärsyttävä piirre, jota ei tuskin koskaan saada täysin kitkettyä pois. Onneksi Sylvi ei kuitenkaan pure koskaan iholle tai oikeasti ärsytyksen vallassa - ennemminen se suun kanssa höplääminen on sellaista höpsähtäneen tamman touhua. Jos edellä mainitun piirteen miinustaa Sylvin luonteesta, on se noin muutoin oikein kiva poni - sen kanssa kaikki perushoitotoimenpiteet aina varustamisesta kengitykseen, klippaamisesta rokottamiseen sujuu muitta mutkitta eikä mistään aiheesta tarvitse ryhtyä halkomaan hiuksia kahti. Paitsi toisinaan kevätaikaan, kun nälkä lehtivihreästä ilmaantuu mieleen, ja tamma karkaa raollaan olevasta karsinanovesta tallipihalle aterioimaan.
Sylvi on valjakkoponina melkoinen haka, ja se on kaikinpuolin miellyttävä ajettava. Se on melko kuuliainen ja tekee sen, minkä ohjastaja siltä pyytää. Ei yhtään ylimääräistä, mutta senkin se suorittaa, kun ohjastaja ei tyydy siihen, mitä puoli-ilmaiseksi tarjotaan. Energisen tamman valttikortit löytyvät ehdottomasti vauhtia ja energisyyttä vaativilla tarkkuus- ja maratontehtävillä, mutta ei kouluajokaan ole yhtään hullumpaa kun tammalle muistaa tuoda eteen vaihtuvia tehtäviä eikä posota suoraa uraa kymmentä kierrosta putkeen. Tarkkuutta ja maratonia ajaessa Sylvi on elämänsä elementissä; se laukkaa sen, minkä lyhyistä tappijaloistaan pääsee eikä turhaan jarruttele porttien välissä. "Täysiä, tai ei ollenkaan." tuntuu olevan Sylvin motto.
Hiirakko tamma on tottunut matkaaja, ja se lastautuu sekä traileriin että rekkaan muitta mutkitta. Eikä pitkätkään valmennus- tai kilpailumatkat tuota hankaluuksia; se asettuu vieraskarsinoihin kodikseen, eikä turhia stressaa vaihtunutta ympäristöä. Kunhan on ruokaa ja äksöniä, pieni tamma pysyy elämäänsä tyytyväisenä. (kirjoittanut Maybeck Stud)
Sukutaulu ja jälkeläiset
|
i. Nearco SWEshe, hrkko, 104cm evm |
ii. Negotiatorshe, hrkko, 103cm | iii. Preziosa |
| iie. Nellie vd. Winnesto | ||
| ie. Vigst Marthashe, prt, 104cm | iei. Vildair v. Hemlety | |
| iee. Wimlys Margareta | ||
|
e. Sylvett vd. Thoreaushe, hrkko, 101cm evm |
ei. Belmontshe, prt, 102cm | eii. Hambletonian |
| eie. Belstone | ||
| ee. Sylfrida vd. Thoreaushe, hrkko, 99cm | eei. Illuster Hirohito | |
| eee. Sylfide 401 |
| o. Maybecks Marlborough | s. 17.08.2018 | isä. Monceaux Igor | om. Crimis | |
| t. Maybecks Sympathy | s. 17.08.2018 | isä. Thunder Nut | om. Maybeck Stud | KTK-III, VVJ-I |
| o. Huvin Thormund | s. 20.04.2019 | isä. Razzmatazz X | om. Kida | |
| t. Mairoth Ishtaliá | s. 17.09.2019 | isä. Riddlehill Rooij | om. Sorel | |
|
» kuuliaisuus ja luonne: 889.65 » tarkkuus ja ketteryys: 786.14 ♦ Valjakkoajossa op ( vt. 4 / 3 ) ★ Kilpaillut vain porrastetuissa kilpailuissa. |
★ 15.09.2018: Huvitus SHLA KRJ-Cup, HeB - 2/35 28.02.2019: Stall Fernweh - irtoSERT -- pt. birdie 07.04.2019: Valyrian - irtoSERT -- pt. birdie 02.09.2019: Maybeck - irtoSERT -- pt. Miia-Maria 17.09.2018: VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH 08.11.2018: VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH |
Päiväkirja ja valmennukset
04.08.2018: Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Maybeck Stud
Olimme jutelleet Bettinan kanssa pitkään siitä, mihin suuntaan haluaisimme kehittää Maybeckin hevoskantaa. Tästä syystä olimme kevään tullen aloittaneet pienen tammavarsapihaton rakentamisen ja siten hevoskannan kasvun mahdollistamisen; kun siitostammojen ja nuorten kasvavien ei tarvinnut viedä karsinapaikkoja, meille aukeni mahdollisuus kasvattaa ponimäärää muutamalla uudella kaviokkaalla. Selasimme pitkään Suomen ja Ruotsin markkinoita, mutta mitään kiinnostavaa ei tuntunut löytyvän. Melko keskinkertaista ponia, melko tunnetuilla suvuilla. Ei me sellaista tähän hätään haluttu vaan jotain aivan muuta ääripäätä - jotain sellaista, mitä ei Suomessa vielä oltu nähty.
Tästä syystä istahdin elokuussa lentokoneeseen ja suuntasin minnekkäs muuallekaan kuin Brittilään. Olin nähnyt useammasta shetlanninponitammasta ja -orista välittäjän ja kasvattajien kautta videoita sekä kuvia, ja nyt minun oli aika käydä katsomassa paikan päällä ne ponit, jotka olivat minua ja Bettinaa kuvaruudun kautta säväyttänyt. Näitä poneja yhdisti hyvä rakenne, hyvä liike-ergonomia, mukavan oloinen luonne sekä ennenkaikkea harvinaisemmat sukulinjat jotka elvyttäisivät Maybeckin - ja siten Maybeckin kasvattien - sukulinjoja.
Brittilään saavuttuani kiersin lähes viikon tutun välittäjän kanssa kasvattajien talleja. Sanotaan näin, että viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista - sellaisia poneja, joita en ostaisi edes teurashintaan ja sellaisia poneja, joista olisin ollut voinut maksaa pienen omakotitalon verran. Viikon mittaan minulle kuitenkin tuli tunne omasta ponista vain muutamasta tammasta, joita halusin käydä vielä lähtöpäivänä katsomassa uudelleen. Enkä välttämättä turhaan käynytkään.
"Terve Amelie, no, mitä sieltä on löytynyt?" siskoni vastasi puheluun, kun soitin hänelle viimeiseltä tallilta. "Täältä on löytynyt kaikenlaista. Mä tiedän, että me puhuttiin ehkä yhden, maksimissaan kahden ponin ostosta, mutta jos sä annat luvan, mä haluan lähteä hieromaan kauppoja kolmesta tammasta. Ne on kaikki hyvin erilaisia, mutta ne on oikeasti pirun makeita. Sellaisia, joita ei hetkeen toisilta kasvattajilta löytyisi." tuumin Bettinalle ehkä hieman vaikeasti, sillä tiesin, että olin itse enemmän ostoaikeissa kuin hän. "Kyllähän sä tiedät, että mä luotan sun silmään ja tunteeseen. Jos susta tuntuu, että ne on Maybeckin puuttuvia palasia, niin lyö nyt kaupat lukkoon ja lennä vasta sitten takaisin kotiin - maksa vaikka heti, jos saat niistä hintaa siten pois. Kyllä me kyyti niille järkätään kotisuomeen sitten myöhemminkin." Bettina vastasi yllättäen.
Bettinan suostumuksella lähdin hieromaan kauppoja kolmesta hyvin mukavasta tammasta - ja koska kaikki erittäin nuoret tammat pääsivät myöhemmin toteutetussa eläinlääkärin tarkastuksessa puhtain paperein läpi, lähti hevosrekka elokuun alkupuolella Iso-Britanniasta kohti Suomea ja Maybeckia. Hevosrekka, jonka kyydissä oli iki-ihanat Elnora, Sylvie sekä Josefine.
04.08.2018: Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Oresama
"Sylvi! Sylvi! Sylvi! Sylvi!" me, siis minä ja muut hevosenhoitajat kannustimme kun Amelie ohjasti poninsa esiin aloittaessaan noviisitasoista valjakkoajoluokkaa.
“Hys!” Bettina sihahti kuitenkin meille nopeasti. "Tuomari voi tulkita tuon kentän ulkopuolelta tuleviksi ääniavuiksi!"
Hiljenimme heti ja tuijotimme valjakkoa. Emme me halunneet, että Sylvi saisi kilpailuistaan hylyn, koska voittamaanhan me olimme tänne tulleet. Sylvillä olikin harjoiteltu viimeaikoina ahkerasti, ja se näkyi sen koko olemuksessa. Sen suoritus oli kaikessa kauneudessaan ja vakavuudessaan jopa vähän koominen. Sylvi varmaan kuvitteli olevansa solakka puoliverinen ravatessaan tuolla tavalla jalat pitkinä ja suorina. Toisaalta kun pääsin ajatuksissani yli tamman pienestä koosta ja poninravista, sen suoritus oli rauhoittavaa katseltavaa. Poni sai niin selkeät ja rauhalliset avut, että se sai keskittyä omaan suoritukseensa seesteisin mielin. Olimme todistaneet jo sinä päivänä kaikenmoisia säheltäjiä hyvienkin valjakoiden ohella. Tiesin siis Sylvin pärjänneen hienosti luokassaan, kun vertasin sitä näihin muihin osallistujiin.
Kun Sylvin suoritus oli ohi ja se ravaili taas meitä kohti, olisimme kovin mielellämme huutaneet kannustushuutoja. Tavoitimme kuitenkin Bettinan tiukan katseen ja olimme ihan hiljaa. Kun Sylvi lopulta palkittiin ykköspalkinnolla, edes tuo varoittava katse ei kuitenkaan enää hiljentänyt meitä. Meidän oli aivan pakko hurrata, sillä eihän ihka-aito ykkössija ole edes meidän tallin taitaville poneille ihan jokapäiväinen juttu.
Sylvi sai siis sinivalkoruusukkeen ja porkkanoita kun taas me kaikki hevosenhoitajat saimme porttikiellon kisakatsomoihin kuukaudeksi, jonka jälkeenkin vapautemme olisi vielä ehdonalainen.