Fakeehah Shadiya++++/

25.09.2018 Päiväkirjamerkintä

Aamulla oli ensimmäinen syksyn nollan keli, eikä tähän kylmyyteen meinaa tottua. Hevoset eivät tästä ole moksiskaan, mutta minä hytisin kylmyydestä kävellessäni aamutalliin. Eilen illalla meillä oli työtä todella paljon, sillä talliin oli tulossa seitsemän uutta arabia kerralla! Kuulin ehkä kunniani maanantaina, kun ilmoitin tallitytöille "heräte ostoksestani". Hups. Aamu talli oli tehty ja hiljalleen tallille alkoi saapua tallin henkilökuntaa avuksi. Hevoset tuodaan kolmella eri hevosautolla ja minua jännitti todella paljon. Siellä oli muutama yksilö, jotka olivat saanut jalkani veteläksi. Niissä yksilöissä oli jotain niin uskomattoman hienoa, enkä osaa edes kuvailla mitä se on! Kello lähestyi jo puolta päivää kun hevosautoja alkoi saapua tallin pihaan. Kuljettajat nousivat autoista ulos ja tulivat tervehtimään meidän komppanjaa. Autoista kuului muutamia kimakoita hirnahduksia ja yhdestä autosta kunnon kolinaa - joku todellakin halui autosta jo ulos! Parempi alkaa purkaa lastia, tokasi yksi kuljettajista ja ei muuta, kuin tuumasta toimeen.

Hevosauton takasilta laskeutui ja sivuittain matkanneet hevoset yrittivät kurkkia sivulaitojen ylitse uteliaina. Porukan ensimmäinen tamma tuotiin autosta pois. Se ihmetteli silmät suurina ympäristöä, mutta ääntäkään ei päästänyt. Tarhassa juoksi kunnon rallitusta iso porukka, mutta Shadiya vain katseli valppaana. Sinna otti askeleen ja tamma nousi välittömästi takajaloilleen ja heilutteli etujalkojaan korkealla ilmassa vimmatusti. Onneksi Sinna ehti reagoida ja antoi hevoselle löysempää narua. Onneksemme hevonen lopetti hölmöilyn siihen paikkaan ja Sinna pääsi taluttamaan tamman talliin. Shadiya käveli rauhallisesti Sinnan vierellä, vaikka jokainen solu oli jännityksestä kireänä. Orit huutelivat toisesta tallista mutta tammojen talli oli täysin rauhallinen. Siellä ei ollut ainuttakaan hevosta sisällä. Shadiya pyöri levottomasti karsinassa, kunnes tilanne rauhoittui ja tamma alkoi nyhtämään heinää heinäverkosta.